Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: miten jaksatte

Voi Eeva-Maria - samoja polkuja olen kulkenut nyt 3 kk ja samoja konsteja käyttäen. Kuolinpesä -nimitys suututtaa minuakin. Mikä hemmetin kuolinpesä minä olen tai edesmennyt miehenikään. Kaikenmaailman tietojen etsintä perunkirjoitukseen oli kamalaa, itse toimituksessa mieheni nuorimman pojan näkeminen - kun pojat (2 kpl) luulivat perivänsä kait rahaa kuin roskaa... eivät tulleet hautajaisiin, eivät laittaneet edes adressia. Tosin eivät olleet olleet yhteydessä lainkaan sitten lapsuusajan mutta kuitenkin... perintö kyllä kelpaisi.
Minustakin oli niin väärin että mieheni kuoli jo nyt, aina ennen niin terve ja sitten yllättäen haimasyöpä ja muutama kuukausi.
Kaiketi aika ajoin kiukku ja viha auttavat kestämään, joskus itkut, joskus periksi antaminen - kun en asialle mitään kuitenkaan voi.
Minunkin miehelläni jäi se nuorin lapsenlapsi näkemättä. Meidän pappa T-paita laitettiin mukaan arkkuun.
Yleinen saamattomuus vaivaa - en saa aikaiseksi, en jaksa, ei huvita, en voi. Joku toisaalta sanoi että 3 kk jälkeen alkaa hieman helpottaa - ja totta se on, en enää aloita ja lopeta joka päivää itkien, annan itseni jopa nauraa vitseille syyllistämättä itseäni siitä. Mutta sisällä on musta, jäinen iso möhkäle, joka vaikuttaa koko elämiseen.
Voimahalauksia sinulel!
salla10 | 31.3.2007 klo 08:49:26