Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: taustaa tapaamiseen

Tässä minun taustaani:
Olen 53v, lapset 14,12, ja 10v, asun avoliitossa Helsingissä.
Tämä kauhea sairaus syöpä on tullut lähipiiriini viimeisen kahden vuoden aikana. Ex-mieheni ja lasteni isä Olavi kuoli toissakesänä 52-vuotiaana paksusuolen syöpään, joka oli jo todettaessa levinnyt niin moneen paikkaan, että parantavaa hoitoa ei ollut, vaikka Olavi antoi meidän kaikkien ymmärtää viimeisiin päiviin asti, että hän on tulossa kohta kotiin.
Kuukausi ennen Olavin kuolemaa vanhin sisareni kertoi sairastuneensa rintasyöpään. Onneksi hänen kohdallaan leikkaus ja hoidot auttoivat.
Loppuvuosi viime vuonna oli yhtä kaaosta. Hoidin Olavin asioita järjestäessäni kuulin, että isälläni, 90v, todettiin levinnyt eturauhassyöpä, jonka uuvuttamana hänkin nukkui pois 1.11. Hänen hautajaistensa jälkeinen päivä oli isäinpäivä, ja silloin totesimme sen olevan ensimmäinen isäinpäivä ilman isiämme koko meidän uusperheelle.
Keskusteluapua olen tarvinnut, tälläkin hetkellä käyn terapiassa. Onneksi mitkään näistä tahoista ei ole väheksynyt minun kokemaani surua. Tämä keskustelupalsta on ollut korvaamaton apu.
Ne ystävät, jotka arastelette tai pelkäätte jollekin puhumista, tahtoisin rohkaista avoimesti puhumaan ammattiauttajille tai meille saman kokeneille. Kyyneleet eivät satuta, ne puhdistavat, ehkä ne tuovat surun meistä ulos pisara kerrallaan. Jos ryhmämme tapaamisessa vaikka itkemme koko ajan, ei se haittaa, itketään sitten sylikkäin.
Ajattelin, että miten olisi tapaamisemme aiheeksi Uusi Elämä. Nimimerkki Aikku lainasi toisessa aiheessa niin sattuvasti: "Annetaan ikävän purkautua ja otetaan elämän reunasta taas kiinni. Tänä päivänä siitä mistä kiinni saa, ei elisistä eikä vielä tulevista." Pakko meidän on kuitenkin jatkaa elämistä, ilman poisnukkeita rakkaitamme.
Mainitsen taas kerran, että jos joku tarvitsee yösijan Helsingissä, meille on tervetullut. Muistot?
tuulapirkko | 13.10.2006 klo 11:41:25