Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Olenko epänormaali,toivoton ihminen ??

Minun äitini kuolemasta on kulunut jo yli 5 kk, mutta välillä tuntuu siltä, että siitä olisi vasta kovin vähän aikaa. Ei minunkaan suruni eivätkä kyyneleeni ole vähentyneet, vaikka moni niin ehkä luuleekin.
Äidin poissaolo tuntuu aina välillä yhä kovin epätodelliselta ja käsittämättömältä. Äitini oli hyvin läheinen ja rakas ja suuri osa minun ja tyttäreni elämää. Siksi tämä suru on niin raskas kantaa. Niin paljon on poissa asioita, jotka eivät koskaan palaa. Sen asian lopullisuutta ei meinaa millään käsittää ja välillä toivoo kaiken olevan vain pahaa unta...
Minuakin hirvittää joulun tuleminen. Äitini niin rakasti joulua ja oli oikea jouluihminen. Joulu ilman äitiä tulee olemaan vaikeaa.
Kaikesta rakkaasta luopuminen on niin vaikeaa. Tähän uudenlaiseen elämään on myös vaikeaa opetella, kun suuri tuki ja turva on poissa.
Minulla on veljeni ja muita sukulaisia, jotka ymmärtävät, mutta silti on tunne, että on yksin. Niin se kai onkin, että tähän suruun kuuluu tämä yksinäisyyden ja tyhjyyden tunne, jolle kukaan ei voi mitään.
Heti äitini kuoleman jälkeen käytin silloin tällöin nukahtamislääkettä, koska olin niin väsynyt, kun en saanut millään nukuttua. Sain siitä tarvitsemaani apua tilapäisesti nukkumisvaikeuksiin.
Itkeminen on helpottanut minun oloani ja itken yhä edelleen joka päivä. Olen lukenut monia surua käsitteleviä kirjoja ja runoja ja kokenut saavani niistä lohtua.
Minun suruni tulee kestämään pitkän aikaa, läpi elämän sanotaan. Tuska, ahdistus ja lohduttomuus joskus helpottavat ja surusta tulee varmaan ajan myötä helpompi kantaa, mutta sen aika ei ole vielä, siihen on niin pitkä matka.

Voimia surussasi! Emme ole yksin, meitä on niin monia surussa kulkevia.
Enkelintytär | 23.10.2007 klo 22:27:14