Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Olenko epänormaali,toivoton ihminen ??
Nyt on kulunut äitini kuolemasta 3 1/2 kk.Oloni on surua ja itkua vieläkin.Hetki päivästä voi olla helpompi mutta sitten taasen itken ja mietin edelleen että onko tämä totta.Illat pimeitä,talvi ja Joulu lähestyy.Kuinka pelkäänkään tulevaa Joulua.Ensimmäinen Joulu ilman Rakasta Äitiä.Jälleen tulee mieleen että olen varmaan henkisesti jotenkin sairas kun itken edelleen niin paljon.Onko tämä enää normaalia?
Itken myös osaksi sitä että kun olen niin väsynyt kun en saa nukuttua mutta suurimmaksi osaksi sitä kun kaipaan,ikävöin valtavasti äitiäni.En enää koskaan saa pitää äitiäni kädestä kiinni ja sanoa kuinka paljon rakastan.Kerron sen kyllä päivittäin käydessäni haudalla mutta en saa sanoa niin että katsoisimme toisiamme silmiin.
Minä en usko vieläkään ajoittain että äitini on todellakin kuollut.Onko se totta?Kuinka tämä on mahdollista?Olen kuin unessa eläjä vieläkin.Koska herään kokonaan?Eikö tämä painajaisuni pääty koskaan?
Pelkään sekoavani kokonaan tähän suruun.Tämä on niin raskasta.
Kahlaan rämpien eteenpäin,jalat ei kanna.
Minuun ei ole yhteydessä kuin pari ystävää,minut on jätetty yksin kulkemaan.Osaksi jäin yksin siksi koska en jaksanut ihmisten komenteleluja siitä että minun täytyisi jo hellittää itkua,hyväksyä tapahtuma.Pahoitin mieleni siitä että en saisi surra Häntä,joka oli minulle Rakas.Ilmoitin että jos minua ei kestetä katsella tämmöisenä kuin olen niin voivat pysyä poissa.En itsekkään nauti että olen niin ahdistunut ja surullinen mutta kun en voi sille mitän että olen niin surullinen,itkuinen.Itku vain tulee sitä tarvitse kutsua "kylään" se tulee kutsumatta.
Tekisin mitä vain että saisin Rakkaan Äitini takaisin luoksemme.Minä menetin äidin kuoleman johdosta kaiken muun paitsi lapseni.En jaksa kauan taistella surussani,vain lapseni vuoksi elän.Seurakunnan sururyhmään menen kun se alkaa tammikuussa.
Mistä enää saan motivaatiota,voimia tähän elämään ?
Se on totta että vain semmoinen joka on kohdannut Rakkaansa menetyksen voi tietää mitä on suru ja ahdistus mutta silti jokainen sen kokee erilailla.Minä olen ottanut tämän asian todella raskaasti !!.
- Re: Olenko epänormaali,toivoton ihminen ??nina
- Re: Olenko epänormaali,toivoton ihminen ??Enkelintytär