Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Olenko epänormaali,toivoton ihminen ??

Osanottoni! Kyllä Sinä olet ihan normaali surusi kanssa. Se olisikin epänormaalia, ellet tuntisi noin. Äitisi kuolemasta on vain kuukausi, hyvä että vielä edes ymmärrät tapahtunutta konkreettisesti. Haudalla käyminen, itkeminen ja sureminen on surutyön tekemistä.

Jokainen koemme surun eri tavalla. Kenelläkään ei ole oikeutta väheksyä toisen surun kokemista. Mitään aikarajaa sille ei ole olemassa, toiset suree pitempään, toiset lyhyemmän ajan. Minusta tuntuu pahalta jo ajatuskin, että olisin unohtanut oman äitini tai mieheni heti hautajaisten jälkeen, ihan kuin heitä ei olisi ollut olemassakaan. Vieläkin jatkuvasti, muulloin kuin töissä, ajattelen vain mieheni sairautta, kuolemaa ja tätä tilannetta, että olenkin yhtäkkiä yksin. Onhan tämä ahdistavaa ja välillä tuntuu, että en jaksa enää, mutta kun ajatukset vain on ja pysyy tässä asiassa. Ihmiset kyselee vointiani, mutta kukaan ei ole kertaakaan sanonut, että pitäisi jo lopettaa sureminen ja kaipaaminen.

Itse elin kuin robotti ensimmäisen kuukauden. Järjestelin hautajaiset, niiden jälkeen huokasin muutaman päivän, menin töihin ja siinä sivussa vapaapäivinä ja ruokatunneilla hoitelin asiat perunkirjoitusta varten. Ajattelin, että sitten helpottaa, mutta henkisesti onkin ollut raskaampaa. Itku ja suru kaipauksineen tuli vasta sen jälkeen, kun sain käytännön asiat järjetykseen.

Haudalla käyn pari kertaa viikossa tai tarpeen mukaan. Kun oikein ahdistaa, haudalla käyminen helpottaa. Se on ainoa konkreettinen paikka, jossa olen hänen lähellään, vaikka ajatuksiassa hän on vielä täällä. Haudalla käyminen tuntuu vieläkin epätodelliselta, ajatella että hän on siellä eikä tule enää koskaan luokseni, mutta kuitenkin siellä käyminen tekee oloni helpommaksi. Käynnit sitten harvenevat sen mukaan, kun suru helpotaa. Toivottavasti en kuitenkaan koskaan unohda, että hän oli olemassa.

Marjukka
marjukka5 | 6.8.2007 klo 21:32:30