Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: kuinka olette jakselleet
Minua lohduttaa myös ajatus,että isä elää meissä lapsissa ja lasten lapsissa. viikko ennen isän kuolemaa puhuimme ja kerroin isälle tästä ajatuksesta ja myös laulusta josta saan lohtua( Mun sydämeni tänne jää, Kari Tapion laulamana) voin kuvitella isäni sitä nyt laulavan. Isäni oli tietoinen tilastaan ja tiesi ettei aikaa ole paljon, jos ei tapahdu ihmettä.Isä sanoi jo sairastuttuaan, että meidän lapsien pitää jatkaa elämää ja huolehtia omista lapsistamme. Hän on saanut elää "rikkaan" elämän,jos ei niinkään pitkän.Älkää huolehtiko minusta liikaa. Niin isä sanoi. Monta kertaa tuli itku jutellessamme ja yritin itkua pidätellä, aina ei voinut.Olisi halunut auttaa isää paljon enemmän. Toivoa yritimme pitää yllä melkein loppuun asti, vaikkei sitä alunperin edes annettu. Puolitoista vuotta kesti isän taistelu.
Nyt on kuolemasta vasta niin vähän aikaa, että suru on päällimmäisenä. Ikävä on kova, isän puhelin numeroakaan en ole vielä puhelimesta poistanut. Ensimmäinen viikkomeni jonkinlaisessa sumussa. Ajatukset pätkii ja itku tulee herkästi. Töihin meno tuntui kauhealta, toisaalta silloin saa hetkeksi ajatukset muualle, vaikkei sieläkään täysin.
-Jaksamista kaikille, toivotaan että aika auttaa,
Katkeruuden tunteile en itsekkään mahda mitään, niitä tulee, mutta yritän työntää ne pois, kun ne ei auta asiaa kuitenkaan.
- kuinka olette jakselleethelmiina
- Re: kuinka olette jakselleetneliapila
- Re: kuinka olette jakselleetHennarii80
- Re: kuinka olette jakselleethelmiina
- Re: kuinka olette jakselleethelmiina
- Re: kuinka olette jakselleetkevätuni
- Re: kuinka olette jakselleethelmiina
- Re: kuinka olette jakselleetMarialiisa
- Re: kuinka olette jakselleethelmiina
- Re: kuinka olette jakselleetlouhinen