Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: kuinka olette jakselleet

Hei,

Kiitos kysymästä. Vaihtelevasti. Isäni kuoli myös 4 kk sitten - leukemiaan. Äitini kuolemasta tulee maaliskuussa kuluneeksi 2 v. Aivokasvaimeen.

Viestiisi 'innostuin' vastaamaan lähinnä siksi, että olen tällä hetkellä kotona vuosikkaan poikani kanssa. Isommat lapset ovat jo eskarissa ja koulussa.

Koen myös oloni edelleen varsin katkeraksi menetyksistäni. Päällisin puolin oletan näyttäväni varsin hyvin jaksavalta, mutta toki arki lasten kanssa on raskasta tässä tilanteessa, kun on surutyön lisäksi vielä työstettävä vanhempien asunnon myynti/tyhjennys ja tähän liittyen välejä kiristävä perinnönjako. Koen myös itseni ajoittain varsin yksinäiseksi tämän surun kanssa. En jaksa olla kiinnostunut arkisemmasta maailman menosta ja harmittelen itsekin, etten saa kammettua itseäni ulos lenkille - mistään sosiaalisemmasta ulkoilusta puhumattakaan.

Voimia sinulle poikasi hoitoon ja onnea synnytykseen. Itse sain varmistuksen raskaudestani viikko ennen äidin kuolemaa ja en halunnut häntä sillä tiedolla 'rasittaa' - tietäen, että hän olisi kyllä halunnut nähdä jo silloisten lastenlasten kasvun isommiksi ja kuolema oli tuolloin jo odotettavissa. Raskausaika sinällään meni kohdallani hyvin ja yllättäen en synnytyksen jälkeen vaipunutkaan synkkyyteen, vaan olen kokenut tämän viimeisen vauvan konkreettisemmin merkkinä 'elämän jatkumisesta' ja aidosti olen osannut iloita tästäkin vauvasta näiden menetysten keskellä.
kiukku | 28.11.2008 klo 23:19:54