Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Joskus vain mietin,että täytyyhän tämän olla jo liikaa kestettäväksi..
En tiedä miten päästää irti. 28.3. tulee kaksi vuotta kun rakkain ihminen minulle koko maailmassa vietiin minulta pois. Vaikka pahin on jo mennyt,en pysty vieläkään täysin uskomaan. Tiedostan, että äiti ei ole enää elossa,mutta sydän ei suostu päästämään irti. Tiedän että eihän sitä kokonaan tarvikaan,mutta edes sen verran että voisin jatkaa omaa elämääni. Tiedän että sitä äitikin olisi halunnut. En vain tiedä pystynkö koskaan. Miten päästää rakkain pois kun jäätävä tuskainen ikävä on se mikä tuntuu pitävän hänet eniten mielessäni ja sydämmessäni,en tiedä tajuaako kukaan mitä tarkoitan,mutta kuitenkin.. Tuntuu kuin jos antaisin hänen mennä,päästäisin irti, hän.. olisi todella poissa. Pitämällä tämän tuskan ja ikävän mielessä että sydämmessä hän ikään kuin jollain tapaa on vielä tässä vierelläni. Äiti,minun on niin ikävä sinua. En halua kasvaa aikuiseksi ilman äitiä,ei kenenkään pitäisi. Tämä on niin hirveän yksinäistä. Vaikken edes yksin ole. Tämä on taas näitä päiviä. Kun ikävä kasvaa kestämättömäksi. Mutta minä itken,minä yritän jatkaa.- Joskus vain mietin,että täytyyhän tämän olla jo liikaa kestettäväksi..juno