Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: onko suhtautumisenne kuolemaan muuttunut?
Hei!Kyllä on, muuttunut siis suhtautuminen kuolemaan, se on tullut jotenkin läheisemmäksi, pehmeämmäksi, arkiseksi ja lämpöisemmäksi. Kuullostaapa oudoilta kuvauksilta...mutta kun katselin äidin viimeisiä hetkiä sen 13 tuntia, ei enää ole entisenlaista pelkoa tai kauhua kuolemaa kohtaan. Ja onhan se yksi elämämme suurimmista haasteista, viimeinen tapahtuma maan päällä, kuolla pois.
Ei todellakaan ole enää sellaista pelkoa kuin ehkä ennen, se kuoleman jonkinlainen myytti on kait rikkoontunut, kun sai läheisensä saattaa kuolemalle...höh, ajatus niin selkeänä, mutten vaan saa sitä nyt järkevästi ulos =)
Minä olen hyville ystäville kyselyihin kuinka jaksoin, kertonut että minulla on muutamia hyvin vahvoja tapahtumia ollut elämässäni, lasten syntymät ja nyt äidin kuolinvuoteen vierellä olo tuntikausia, enkä yhtään hetkeä pois antaisi. Tuo aika säilyy sydämessäni todella rakkaana ja arvokkaana lopun elämäni ajan, koen erittäin tärkeänä, että olin äidin luona hyvin lähellä ennen kuolemaansa, ilmeisesti se tuo hieman lohtua koska en saanut äitiä enää kotiin...
Minäkin haluan uskoa, että äiti seuraa elämääni jossain, ja on sitten ajallaan minua ja läheisiä vastassa. Ja jatkuuhan äidin elämä minun ja lastenlasten kautta.
Tietyllä lailla ajatus elämästä muuttunut, ja arvoja tulee taas mietittyä liki päivittäin, mikä on tärkeää mikä ei. Kukaanhan ei tiedä, milloin lie oma hetki koittaa, olipa sitten syynä vanhuus, onnettomuus tai sairaus, ei tiedä mitä elämä tullessaan tuo ja siksi olisikin tärkeää elää tätä päivää ja yrittää tehdä siitä hyvä, niin ettei katua tarvitsisi. Niin, hyppii tämäkin teksti, aivan kuin taas ajatuksetkin.
- Re: onko suhtautumisenne kuolemaan muuttunut?katelikuu