Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: onko suhtautumisenne kuolemaan muuttunut?
Hei,Minäkään en enää pelkää kuolemaa, tai siis sitä mitä on kuoleman jälkeen. Sitä ehkä pelkään, että oma kuolemani sitten joskus on hyvin tuskallinen. Ja tietysti pelkään läheisteni kuolemaa, mutta en kai sitäkään niin paljon kuin aikaisemmin, kun olen huomannut selviäväni äidin kuolemasta kuitenkin suhteellisen hyvin.
En ole mitenkään uskonnollinen enkä enää edes kuulu kirkkoon, mutta silti uskon siihen että kuoleman jälkeen on jotakin ja että sielu jatkaa jossakin muodossa olemassaoloaan.
Pari yötä sitten näin unen, jossa olin lapsuudenkodissani ja äiti oli siellä myös, pakkasi tavaroitaan isoon kassiin. Menin seisomaan äidin eteen ja sanoin, tai ehkä pikemminkin huusin: "Äiti näetkö sä mut??" Ja äiti naurahti, ojensi kättään minua kohti ja sanoi, että kyllähän sitä äiti aina lapsensa näkee. Siinä unessani aloin silloin itkeä, ja siihen itkuuni heräsin, mutta silti tuo oli ensimmäinen lohdullinen uni äidistä, ja ensimmäinen uni jossa hän oli terve. Tähän saakka olen vain nähnyt painajaisia niistä päivistä, kun äiti oli sairas - ja koko ajan olen toivonut ja odottanut, että äiti tulisi unessa kertomaan minulle, että kaikki on nyt hyvin...
En tiedä, oliko tuo viimeisin uneni viesti äidiltä "rajan takaa" vai pelkkä alitajuntani tuotos ja ehkä merkki siitä, että olen nyt ainakin jollain tasolla hyväksynyt äidin kuoleman. Mutta lohduttavaa se silti oli, ja ajattelen että kyllä äiti vielä jossakin ja jollain tavalla on olemassa.
Jaksamista kaikille!
- Re: onko suhtautumisenne kuolemaan muuttunut?Tiltu_R