Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

raastava ikävä

mieheni sairastui leukemiaan viime syksynä ja menehtyi käänteishyljintään kolmisen kuukautta sitten. tunnen olevani yksin ja täysin pohjaa vailla.
meillä on kolme lasta, kaksi vielä niin pientä etteivät tiedä tapahtuneesta mitään muuta kuin sen että, kolme-vuotias osaa sanoa isin kuvan nähdessään että isi on enkeli. lapset pitävät minut arjessa, jaksan heidän kanssaan päivän tapahtumat mutta kun he nukahtavat ja tämä ilta ja yö alkavat, niin tunnen että minusta ei ole enää mihinkään.
minulla on suunnaton ikävä miestäni, niitä tuttuja kasvoja ja lämmintä syliä, jokaista elettä ja kaikkea sitä mitä hän minulle oli. vihaan tätä elämääni, en voi hyväksyä tapahtunutta ja ajattelen yhä, että minkä takia mieheni piti sairastua ja minkä takia näin piti tämän taistelun päättyä. auttakaa minua ymmärtämään jos vain voitte. tunnen olevani täysin lopussa.
fallingteardrops | 6.8.2006 klo 00:21:13