Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: raastava ikävä
Hei fallingteardrops!Otan todella suruusi osaa!
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat.
Minä menetin mieheni myös reilu 5 kk sitten.. Ahdistus, ikävä ja yksinäisyys on kovin tuttua. Nukuttua olen saanut, mutta aamut ovat kauheita! Kamala aloittaa päivä ahdistuksella. Illalla nukkumaan mennessä olen iloinen että taas yksi päivä ohi. Näin olen elänyt.. todella PÄIVÄ KERRALLAAN.. ja odottanut että aika kuluu ja parantaa.. Kun ei tähän taida mitään oikotietä olla. Ja juuri kun tuntuu että tämän kanssa voi elää, että tämä päivähän on mennyt "ihan hyvin" suru ikävä ja ahdistus iskee kahta pahemmin seuraavana päivänä.
Järki sanoo että tästä pitää päästä eteenpäin, vaan tunteet jarruttavat.. Nyt juuri mietin, että kamalaa, en aina muista enää mille hän tuntui tai tuoksui.. sekin on hirveetä. Pitäisi jotenkin "unohtaa" ja sitten ei missään nimessä halua unohtaa! En pysty auttaa ymmärtämään, kun en ymmärrä itsekkään. Halua kun oli elää ja taistella!
Yritän aina keksiä jotain selityksiä miksi näin piti käydä.. Yritän ajatella että kaikella on tosiaan joku tarkoitus.. Joskus kun mieheni oli sairastunut, mietimme miksi näin piti käydä, lohduttauduimme ajatuksella, että jos oikeasti jomman kumman lapsen piti sairastua ja mieheni sairastui puolesta... en tiedä!! Sen sovimme että jos kuolema tulee hän ryhtyy meidän suojelus enkeliksi (jos sellainen mahd.on)!
Pappi yritti lohduttaa minua sillä, että ehkä pitäisi ajatella että meistä vahvemman piti jäädä.. että jos olisi käynyt toisin päin, kuinka mieheni olisi pärjännyt.. Joskus nämä asiat lohdutavat, joskus ei.
Kuinka paljon mieluummin itse olisin sairastunut ja kuollut.
Elämä ei olikeastaan "maistu" millekkään! Kaikki haaveet ja unelmat romuttuivat. Ei ole mitään mihin tähtää.. Onnellisia asioita pitää ihan etsimällä etsiä. Elän täällä vain lasten takia, koska he vielä tarvitsevat minua. Ja sen lupasin kuolinvuoteella.. pitäväni lapsista hyvää huolta.
Toivon vain että tämä katkeruus elämään ei tartu lapsiin ja joskus pääsen tämän asian yli. Samaa toivon sinulle.. Ja anna itsellesi aikaa.. älä tunne huonoa omaatuntoa, jos on päiviä ettei sinusta ole mihinkään.. Ei aina tarvitse! Ja silloin kun olet pohjalla, muista, suunta on vain ylös päin!
Näillä mietteillä minä koitan sätkiä eteenpäin.. En tiedä oliko mitään apua..
Vaikka olet todella yksinäinen et ole yksin -täällä ollaan!
- raastava ikäväfallingteardrops
- Re: raastava ikävämuistot
- Re: raastava ikäväantti
- Re: raastava ikäväWenny
- Re: raastava ikäväpinjaenkeli
- Re: raastava ikäväsusie
- Re: raastava ikäväsirpa
- Re: raastava ikäväpinjaenkeli
- Re: raastava ikäväLeskeksi joutunut..
- Re: raastava ikäväKristiina
- Re: raastava ikävätuulapirkko
- Re: raastava ikäväfallingteardrops
- Re: raastava ikäväAurinko
- Re: raastava ikäväsusie