Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äiti, mun on niin ikävä sua.

Hei ja kiitos vastauksestasi, sekä tarjouksestasi johon aion nyt tarttua, toivon vain ettei ole vielä myöhäistä :)
Ensin ajattelin etten tarvitse ketään ymmärtämään miltä minusta tuntuu, sitten tuli vaihe jossa minua ärsytti ettei kukaan ymmärrä miltä minusta tuntuu. Eikä ymmärräkkään, tarkoitan siis suvustani. Totta kai heillä on myös oma surunsa, mutta heillä on kaikilla myös omat perheensä ja oma arkensa, minun perheeni oli äitini ja veljeni, hänkin niin nuori vasta 10, 10-vuotis syntymäpäiviä vietettiin sairaalassa äidin sängyn vierellä. Ei äiti enää ollut silloinkaan "täällä"
Miten selviän kaikesta ilman äitiä, kun äiti auttoi minua kaikessa? huomaan kuinka kaipaan sitä että äiti oli aina päivisin kotona kun muut olivat töissä, ja pystyin mennä kylään ihan koska vaan, kaipaan sitä kun istuimme, äiti, äidin henkilökohtainen avustaja ja henkilökohtainen ystävä mirja sekä minä terassilla ja höpötimme jonnin joutavia juttuja vaikka kuinka kauan, äiti ja mirja aina vitsailivat että joku päivä jostain noista yli lentävistä lentokoneista tippuu kultaharkko ja sitten he lähtisivät yhdessä lontooseen.
Äiti sanoi joka kerta kun tulin kylään, hei rakas lapseni, mistäs tuut. Nyt kun mene äidin luo, siellä ei kukaan sano mitään. Talo on tyhjä, ja niin olen minäkin.
janq | 18.12.2006 klo 07:10:44