Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äiti, mun on niin ikävä sua.

Otan syvästi osaa suruunne/suruusi. Ja tiedän tismalleen miltä sinusta tuntuu. Itse mietin myös aivan samaa äidin kuoleman jälkeen, mitä olin jättänyt sanomatta ja tekemättä. Tuntui että sanoin liian vähän rakastavani häntä, halasin liian vähän, enkä kuunnellut tarpeeksi. Kuitenkin silti tiedän, että äiti tiesi että rakastan. Kun riitelimme, äiti tiesi että siitä huolimatta rakastin. Kun en sanonut rakastavani, äiti huomasti sen katseestani. Kun hän oli yksin sairaalassa, hän tiesi, että olen pian tulossa katsomaan. Kun en aina jaksanut laittaa hänelle ruokaa ja olin stressaantunut, hän tiesi että silti rakastan häntä. Uskon että sinunkin äitisi tiesi, että sinä rakastat ja välität silti, vaikka muutitkin pois kotoa. Älä tunne syyllisyyttä siitä. Äitisikin varmasti sydämessään halusi, että sinäkin haluat elää ja ottaa itsellesi omaa aikaa suruympäristön ulkopuolelle. Tuntemuksesi ovat aivan normaaleja. Hetken päästä tajuat, että äidilläsi on todella hyvä olla nyt. Äitisi katsoo sinua taivaasta hymyillen, ja toivoen, ettet surisi häntä vaan muistaisit kuinka ihania aikoja teillä oli yhdessä. Halauksia sinulle!
Niisku81 | 3.2.2007 klo 19:48:20