Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Nyt se iski

Voi ei, otan osaa.
Oma äitini on tällä hetkellä vielä kotona. Mutta tosiaan lähtö voi tulla milloin tahansa.
Minäkin olen pelännyt miten tulen kestämään kuoleman jälkeisen ajan.
Pelottaa ihan kauheasti :( miten niin kovan ikävän voi kohdata.
Nyt sinulla on siellä se tilanne päällä. Luulen, että et voi tehdä muuta kuin antaa itkun ja surun tulla?
Kamalinta kuolemassa on se kun tajuaa ettei enää koskaan, ei ikinä.. saa esim. jutella äidin kanssa.
Musta tuntuu et mä en kestä. Tää odottaminen on jotain niin kamalaa.
Mulle on sanottu että täytyy miettiä ettei äitiä sitten enää satu..sen pitäisi lohduttaa ja lohduttahan se tietysti..mutta silti.
mä itken nytkin kun tää on niin vaikeeta.
olen yrittäny hakea apua, mutta ei pääse mihinkään. rauhottavia määräs.
koita jaksaa, minuutti minuutilta, hetki hetkeltä.
sutinah | 30.8.2009 klo 23:08:51