Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Nyt se iski
Menetin oman äitini viime vuoden loppu puolella, ja vieläkään en oikein tiedä, mitä "minulle oikein kuuluu". On ollut hyviä aikoja, ja todella surun täyteisiä aikoja. Välillä tuntuu että pystyn ymmärtämään tapahtuneen, mutta toisinaan tuntuukin siltä, että ei tämä ole todellista, äiti ei tule koskaan enää takaisin - ja silloin se ikävä valtaa mielen. Silloin tuntuu siltä että mitenkä se tunne voi yllättää noin??? Vaikka tämän kaiken tietää todeksi, niin siltikään ei välillä sitä meinaa uskoa - sitä jollakin tapaa vaan odottaa - jotakin. Hirmuinen ikävä äitiä - en voi muuta sanoa. Otan osaa suruusi - toivon ja tiedän että elämä jatkuu meillä kaiken saman kokeneilla. Niinhän se menee, että mitä vaan tapahtuu niin elämän pyörät kulkee eteenpäin, pysähtymättä kohdalle, edes antaen pienen aikalisän jotta saisi taas hetkestä kiinni... Suru on valtava tunne ja se luopumisen tuska - no, mutta ehkäpä tämä ensimmäinen vuosi on vaikein, uskon siihen että suru muuttaa muotoaan ja sen jälkeen loppuu tuo odottaminenkin ja lopulta hyväksyy tämän kaiken - ihan oikeastikin. Voimia!- Nyt se iskimiksi
- Re: Nyt se iskisutinah
- Re: Nyt se iskitytyrna
- Re: Nyt se iskikuurankukka
- Re: Nyt se iskiPeikkoliini
- Re: Nyt se iskimiksi
- Re: Nyt se iskitoukotyttö
- Re: Nyt se iskitytyrna