Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Äitini nukkui pois..
Otan syvästi osaa suruusi äitisi poismenon johdosta.oma äitini kuoli reilu kuukausi sitten syöpään. Hän sairasti 14 vuotta mutta syöpä oli yllätäen levinnyt rajusti minkä saimme tietää vasta paria päivää ennen äidin kuolemaa.Saattohoito jäi meillä siis lyhyeksi..
Ymmärrän tuskasi. Minäkään en äidistäni pysty ilman itkua vieläkään puhumaan. Mutta toivon että voit puhua asiasta ja itkemään suruasi. Suru ei koskaan lopu, se vaan muuttaa muotoaan. Minulla tulee vieläkin joinain päivinä tunne että äitini on vielä olemassa, en tiedä miksi..sitten kun haluaisin kertoa hänelle elämästäni, iloistani, suruistani huomaan että en voikaan. Suru ja ikävä on suuri.
Palasin töihin kun äidin poismenosta oli kulunut reilu 3 viikkoa. Ennen töihin menoa ajattelin että miten selviän päivät "kasassa" ihmisten ilmoilla suruni keskellä.Mistä saan niin suuret voimat että jaksan keskittyä työhöni ja "piillottaa" suruni. Mutta kun töihin paluu koitti, selvisin..aluksi oli päiviä jolloin tuntui että haluan paeta ja mennä jonnekkin olemaan itsekseni ja ajattelemaan ja puhumaan äidistäni... kuuntelin työkavereideni voivotuksia arkipäivän asoista, minulle ne olivat pieniä, yhdentekeviä asioita suuren suruni keskellä.
On hyvä jos sinulla on ympärilläsi ihmisiä joille voit puhua äiditäsi, muistella häntä.se varmasti auttaa.
voimia sinulle surun keskellä
-Tuulia-
- Äitini nukkui pois..Siipi maassa
- Re: Äitini nukkui pois..samakinen
- Re: Äitini nukkui pois..tuulia82
- Re: Äitini nukkui pois..Siipi maassa
- Re: Äitini nukkui pois..Siipi maassa
- Re: Äitini nukkui pois..ystävänsä menettänyt
- Re: Äitini nukkui pois..Siipi maassa