Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Hei!

oma äitini kuoli 10.9. vappuna saimme tietää syövästä. äiti oli järjissään ja pystyi liikkumaan vielä sunnuntaina kun keskiviikkoaamuna hän kuoli. tiistaina aamupäivällä alkoi taju lähteä. katsoin äitiäni koko yön kun hän teki kuolemaa. kipu ja tuska oli kauheaa, lääkkeistä ei ollut apua. kun kuolema viimein saapui olin helpottunut . toistin pari viikkoa samaa lausetta; enää ei ole kipuja... olin varma ettei minulle tulisi tätä oloa joka nyt on ollut kuukauden. ajattelin käsitelleeni asiaa tarpeeksi sen kuukauden ajan kun tiesimme että syöpä on viemässä voiton. se tunne tuli vasta jonkin verran hautajaisten jälkeen ja ikävä on hirveä! haluaisin kertoa asioita, soittaa, kysyä neuvoa. haluaisin vain olla hiljaa äidin vierellä! tuntuu että kaikkein luotettavin ihminen tässä maailmassa on ollut äiti enkä siis voi jakaa asioitani enää kenenkään kanssa kuten äitini. katkeruus ja viha sairautta kohtaan ovat tulleet vasta nyt. kuvittelin että kun äiti on kuollut voin jopa sille asialle jotain; näen unta joka yö ja jutellaan näin. en ole nähnyt unta ja äitini äänikin alkaa olla hämärä muistikuva. surutyöni on nähtävästi vasta alkamassa vaikka aikaa kuolemasta on kohta kolme kuukautta...
toivotan voimia jos kuitenkin koet näitä asioita myöhemmin. tällä hetkellä on ehkä hyväkin kun tuntuu ettei isompaa hätää olekaan, pystyy hoitamaan käytännönasiat paremmin. ystävät ja sukulaiset ovat olleet suuri tuki. kun yhdessä muistellaan äitini sanomisia ja tekemisiä tuntuu että äiti olisi taas hetken siinä vierellä ihan hiljaa vaan...

marjo
marjo | 1.12.2008 klo 21:06:07
  • Hei!
    susasanna
    29.11.2008 klo 09:57