Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Hei!

Lämmin osanotto suruusi susasanna.
Suru on niin henkilökohtainen asia ettei kukaan voi tulla sanomaan kuinka sinun on surusi käsiteltävä.Kaikenlaisia kommentoijiahan aina riittää teet niin tai näin.
Luultavasti sukulaisesi ymmärttävät reagointisi ja jos kummastelevat,voithan sanoa että olet asiat keskustellut äitisi kanssa ja tiedät että hänellä on nyt hyvä olla.
Jos kovasti itkisit,varmaan sinua yritettäisiin lohduttaa noilla samoilla sanoilla.
Yritä olla ajattelematta mitä muut sinusta miettivät kunhan olet itsesi kanssa "sinut".

Mieheni isä kuoli hiljattain myös sairauden uuvuttamana ja kyllä kaikki ymmärsivät että kuolema oli helpotus kaiken kivun ja tuskan jälkeen ja vaikka suru oli läsnä ei kukaan itkenyt "vuolaasti".

Reagoimmehan muihinkin asioihin yksillöllisesti.Itse saatan liikuttua jostain pienestäkin asiasta mutta esim.hautajaisissa en itke nykyään.Joskus se on ollut vaivaannuttavaa mutta olen hyväksynyt tämän omaksi"ominaisuudekseni".
Joku muuhan sitä itkee "häät ja hautajaiset"ja se heille suotakoon.
Ole vain oma itsesi omine tuntemuksinisesi,ethän voi toki itseäsi pakottaa tai alkaa teeskentelemään,se vasta raskasta
on.
Surutyötä on niin monenlaista,pääasia ettei kiellä tunteitaan,niinhän et olekaan tehnyt. Koska kirjoitit "Rakas äitini" niin äitisi muisto on varmaan läsnä elämän pienissä iloissa ja suruissa, niitä ei voi muut nähdä mutta ne kannattelevat sinua vaikeitten hetkien yli jos niitä tulee.

Lohdutushalaukset sinulle ja enkeleitä päiviisi :)



soikku | 30.11.2008 klo 13:41:11
  • Hei!
    susasanna
    29.11.2008 klo 09:57