Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Hei!

Otan osaa suruusi.
Ei todellakaan ole outoa tuntea helpotusta tuossa tilanteessa!!
kun on nähnyt rakkaansa kamppailua ja kärsimystä on täysin luonnollista tuntea helpotusta kun hän on päässyt rauhaan.
Itse kävin katsomassa mummiani ja appeani (kuin isä) kuoleman jälkeen ja mielestäni se on todella kaunis ja rauhaa tuova hetki.
Älä kuitenkaan pelästy jos/kun surun aalto pyyhkäisee ylitsesi. Voi olla että pystyt jatkamaan arkielämäsi hyvin tai voi olla, että tuntuu kuin vajoaisi surun täyttämään kuoppaan josta ei pääse ylös.
Itselläni näin kävi hautajaisten jälkeen, mieheni taas oli varmaan tehnyt surutyötänsä jo aikaisemmin (ehkä tietämättänsä) eikä hänen arkielämänsä juuri muuttunut.
Tietenkin suru on läsnä, mutta kaikki käsittelevät sen omalla tavallansa, jotkut kyyneleillä, jotkut ilman.
Tärkeää on kuitenkin jotenkin käsitellä menetys ja suru.
itkevä.miniä | 3.12.2008 klo 15:12:28
  • Hei!
    susasanna
    29.11.2008 klo 09:57