Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Itkun päivä...
Pinja-murumme kuolemasta 8 kuukautta...Luin juuri Wenny-ajatuksiasi.On hyvä kuulla että tuskan ja kaipuun kivut ovat vähentyneet-fyysiset oireet ovat yllätävän voimakkaita,rankkoja.Minullakin ne ovat vähentyneet.Nyt vaan tänään taas itkupäivä.
Heräsin aamuyöstä.Jo toinen 11.pvä(ed.oli kun Pinjan kuolemasta tuli puoli vuotta),kun herään näin samaan aikaan.Se on se aika,kun tyttäremme kunto yöllä romahti ja ylilääkäri hälytettiin paikalle.Minua ei haettu,koska saivat silloin tilanteen hallintaan.Kun aamulla tulin - kertoivat ja sitten ei saatukaan enää kuin lukea viimeinen Muumisatu,kun Pinskullamme alkoi lopputaistelu.
Olen ajatellut,kuin jaksoikaan pikkuisemme sinnitellä siihen kun äiti tuli...kun saimme luetuksi,hän huokaisi niin raskaasti syvään ja pyysi päästä tissille ja syliin.Ne jäivät hänen viimeisiksi sanoikseen,kun kouristukset ja hengenhaukkominen alkoi..kaulan turvotessa rajusti.
Mutta olen niin kiitollinen siitä että sain olla lähellä-kädestä pientäni pitämässä
Näinä päivinä kelaa päässään tapahtunutta niin kovin taas.Nyt purin itkuni ja pahan oloni pyykkäämiseen ja vessojen kuuraamiseen..pölyjen pyyhintään ja kaiken huiskittuani kirjoitin ystäville sähkösen kirjeen..ja nyt istun tässä purkamassa tuntoja.
Nyt on taas se hetki kun koen olevani heikko,vailla mitään suuntaa elämässä...on niin tyhjä syli ja sydän uupunut.
Kaiken keskellä ihmettelen,kuinka voikaan olo vaihdella.
Eilen oli niin hyvä ja vahva-voimapäivä...pudotakseni taas korkealta ja kovaa tähän kaipuun kyynelten tuskaan.
Tiedän sen toki...että täältä noustaan-ei tarvitse jäädä näihin tunteisiin..mutta nyt vaan on niin ikävä lastani.
Miksi?Tuo ianikuinen kysymys...
Vaikka uskonkin ikuiseen elämään...en silti voi tajuta,miksi nyt jo piti pikkuisemme kuolla?
Hänen kuolemansa nopeus ja rajuus-äkkilento oli hänelle itselleen tosin armelian.Meillähän tässä järkytyksessä on kestämistä...
Voi Luoja...on tämä niin väärin.
Mutta...kaiken keskellä näen tyttäreni rakkautta loistavat silmät katsomassa minuun lohduttavasti...Pian me näemme äitiliini!
Ikuisuudessa meidän vuotemme ovat vain tuulen henkäys...ja olemmekin jo yhdessä!
Sen rakkauden voimalla kestän!
Teille kaikille voimahali <3
tälläkertaa Pinjaenkelin niin itkuiselta surusilmä-äidiltä
- Itkun päivä...pinjaenkeli
- Re: Itkun päivä...Piian äiti
- Re: Itkun päivä...kyynel66
- Re: Itkun päivä...susie
- Re: Itkun päivä...Kristiina
- Re: Itkun päivä...pinjaenkeli
- Re: Itkun päivä...Tiltu_R
- Re: Itkun päivä...pinjaenkeli
- Re: Itkun päivä...surusyksy
- Re: Itkun päivä...pinjaenkeli