Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äitini kuoli 3.9 munasarjasyöpään

Oma äitini kuoli 30.7 rintasyöpään. Otan todella osaa suureen suruusi, itse olen myös vielä keskeneräinen surutyössäni, kauanko se kestää - ei mitään käsitystä. Olen täältä lukemieni kirjoitusten perusteella valmistautunut siihen, että takapakkeja voi tulla vielä pitkänkin ajan päästä. Äitini on ensimmäinen todella läheinen jonka olen menettänyt.

Olen itkenyt paljon, ja se tuntuu ainoalta asialta joka todella helpottaa oloani. Itku on lahja. Sydämessä on syvä ikävä, ja hyvät muistot herättävät viiltävän yksinäisyyden ja kaipauksen tunteen. Pelkään, että unohdan äidin. Pelkään, että unohdan kasvot, tuoksun, äänen, tavan liikkua, ja yritän palauttaa niitä mieleeni joka päivä. Katselen valokuvia, sytytän kynttilän kuvan viereen, olen ripustanut äidin takin naulakkoon ja painan kasvoni joskus siihen, äidin tuoksu on vielä jäljellä. Tunteiden pitää antaa huuhtoa sen mukaan kuin niitä tulee, niitä ei pidä kieltää. Aina ei tarvitse olla vahva.
mirjam | 16.9.2010 klo 08:21:12