Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Äitini kuoli 3.9 munasarjasyöpään
Huomenta.Otan minäkin lämpimästi osaa suureen suruusi. Oma äitini kuoli 11.8.10 kohtusyöpään, joten tunteesi ovat minulle tuttuja.
Alussa on tosiaan se shokkivaihe päällä ainakin ekan viikon, parikin. Hautajaiset ovat meilläkin ohi, mutta silti en aina usko vieläkään, että äitini todella on poissa. Tiedän, että isäni laski hänen uurnansa hautaan ja seurakunnan työntekijä peitti haudan. Olen käynyt äidin tavaroita läpi koko viime viikon, joten sitä kautta äidin menetys on jotenkin muuttunut konkreettisemmaksi.
Sitä surutyötä ainakin tein itse jo 3 kk ennen äidin kuolemaa, kun hoidot olivat loppuneet. Nyt tietysti on alkanut varsinainen surutyö, kun tavaroita käy läpi. Välillä on parempia päiviä, välillä huonompia.
Isäni on matkustanut Espanjaan ekaa kertaa yli vuoteen ja innostunut tekemään taas töitä. Äidin jättämä aukko pitää paikata jollain tekemisellä. Itselläni sama juttu, että olen palannut työelämään entistä innostuneempana työstäni. Olen tosi motivoitunut tekemään hoitotyötä, vaikka seuraava haaste on siellä saattohoidossa olevien asukkaiden hoitaminen ja hoitamieni asukkaiden kuoleman kohtaaminen hoitajana. Pakko se on vaan tehdä, koska se kuuluu mun työhön eli ei muutu helpommaksi pitkittämällä.
Lauantaina olin hyvän ystävän polttareissa koko päivän ja se oli mukavaa vaihtelua. Saatoin unohtaa äitini suremisen edes päiväksi ja sain muuta ajateltavaa.
Hyvä, että muistelet äitiäsi ja perheesi kanssa. Sekin on osa tätä surutyötä. Muistoja on paljon ja osa niistä on kauniita. Loppuaikojen muistelu tuntuu pahalta, mutta senkin kertominen ihmisille tuntuu jollain lailla auttavan.
Itse otan elämän päivän kerrallaan. Elämä jatkuu, vaikka suru ja ikävä on läsnä. Suru tulee aaltoina ja jos itkettää, niin sitten itken. Äitini olisi toivonut isän ja minun jatkavan elämäämme entiseen tapaan ja tekevän niitä asioita, joista nautimme jo hänen eläessään. Tosin minulla on kyllä elämänkatsomus mennyt täysin uusiksi ja olen jotenkin ottanut uuden asenteen elämääni kohtaan. Ennen en heittäytynyt elämään yhtä täysillä ja hetken mielijohteesta, mutta nyt olen montakin kertaa tehnyt niin ja vaan kokeillut uusia juttuja ex tempore. Ennen olisin miettinyt puoli päivää, teenkö vai enkö tee jotain, kun nyt useimmiten vaan menen ja teen sen. Elämä on tässä ja nyt eikä omienkaan päiviensä määrää tiedä, joten otan sitten kaiken irti tästä elämästä. Ehkä rohkeus ottaa elämä vastaan sellaisena kun se tulee, on kasvanut viime aikoina.
Voimahalit ja jaksuja sinulle mh surusi keskellä. Kirjoittele tänne kun siltä tuntuu.
- Re: Äitini kuoli 3.9 munasarjasyöpäänSiipi maassa
- Re: Äitini kuoli 3.9 munasarjasyöpäänkevät 2010