Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: tunteet jumissa, äiti!

Hei!
Itselläni on samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla Joan. Äitini syöpäkuolemasta tulee puoli vuotta jouluna. Välillä minustakin tuntuu siltä, että äiti on vain jossain käymässä. On vaikea ymmärtää, että tämä on todella lopullista. Olen kokenut myös samoja tuntemuksia aikuistumisen suhteen. Jollain tapaa on ollut pakko aikuistua, en enää saa tai pysty olla lapsi. Se tuntuu pahalta. On joutunut kasvamaan ihan liikaa pienessä ajassa. Äitiä ja äidin rakkautta on ikävä, sitä ihmistä, joka oli aina sinun mukana niin iloissa kuin suruissa. Äitini sairasti viisi vuotta, se on pitkä aika 24-vuotiaan elämässä. Välillä tuntuu tosi pahalta ja mietin, koska tämä helpottaa. Milloin voin taas elää ns. normaalia elämää. Kuinka kauan tuska vielä jatkuu. Vieläkin on vaikea nähdä äidin kuolemassa mitään tarkoitusta. Uskon kuitenkin, että tämä joskus voi olla vielä voimavaranakin. Minulla on vahva usko selviytymisestä, mutta näin pitkäaikainen taistelu käy kuitenkin voimille. Vaikka on hyviä päiviä enemmän niin huonoina päivinä ne unohtaa, että niitä on ollutkaan.
hope | 5.12.2006 klo 22:09:47