Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: tunteet jumissa, äiti!
Hei,Osanottoni suureen menetykseesi. Minä menetin äitini tämän vuoden helmikuussa äidin sairastettua puolitoista vuotta. Minunkin oloni olo äidin lähdettyä turta, mistä minäkin kannoin huonoa omaatuntoa. Äidin kuoltua Terhokodissa vietin yhden yön veljeni luona ja menin sitten kotiin tiskaamaan!! Ja äiti oli sentään minun elämäni rakkain, tärkein ihminen. Olimme hyvin läheisiä. Tämän palstan kautta kuitenkin opin ettei minun "tunteettomuuteni" ole mitenkään outoa tai ainutkertaista, muitakin "turtia" on. Minusta tuntui silloin ja tuntuu usein yhä vieläkin että katselen omaa elämääni ikään kuin ulkopuolelta. Ehkä se on jokin suojelumekanismi. En ole hänen mentyään vaipunut mihinkään epätoivoiseen murskaavaan suruun, mutta ikävä minulla on ja se, niin luulen, on tullut jäädäkseen.. Usein minua itkettää, sillä äidin sairaus ja kuolema tuntuvat niin pahalta. Ja on täysin käsittämätön ajatus, etten tule koskaan häntä enää kohtaamaan. Jotenkin minulla on sellainen olo että hän on vain käymässä jossakin ja sitten kun hän palaa, minä voin kertoa hänelle kaiken tämän... Minä luulen myös että äidin sairaus ja kuolema tekivät minustakin enemmän "aikuisen", mutta mieluummin olisin vieläkin se lapsi jonka maailmaan eivät sairaus ja kuolema kuulu.
Lämmin halaus sinulle.
- tunteet jumissa, äiti!elsasy
- Re: tunteet jumissa, äiti!Tiltu_R
- Re: tunteet jumissa, äiti!Niisku81
- Re: tunteet jumissa, äiti!Kristiina
- Re: tunteet jumissa, äiti!joan