Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: tunteet jumissa, äiti!
Halaus Sinulle.Myötäeläen suuressa surussasi.
Usko pois,tulee itkun aika.Se on jossain edessäpäin...
Tulee koko tunteidenkirjo.Kaikkine väreineen.
Itse olen huomannut,kuinka itkemällä saa purettua sisällä olevaa pahaaoloa.Jotenkin itku helpottaa oloa.Vaikka välillä tuntuu,ettei jaksa enään itkeä.Ei vaan halua.Haluisi olla vahva.Miksi pitäisi olla?Silloinhan on ihminen.
Itse pelästyin monia voimakkaita tunteita joita nousi pintaan.Niistä pahimpia oli syyllisyys ja viha.Niiden kanssa tuntui välillä,että on pahasti hukassa.Aluksi niitä tunteita ei ollut,ne tulivat vasta myöhemmin.
Viimeksi kun kävin Jarmon haudalla,mieleni valtasi hirveä viha ja katkeruus.Täällä Etelä-Suomessa oli hirvittävin keli koko syksynä.Koitin saada kynttilöitä syttymään,olin läpimärkä päästä varpaisiin.Palelin.Tunsin hirvittävää vihaa Jarmoa kohtaa,kun oli jättänyt meidät "tänne kaiken paskan keskelle."
Olin ihan hädissäni,miten sellanen ajatus tuli mieleenkään.
Mutta vihakin kuuluu normaaliin suruprosessiin.
Sellainen "kummallinen"vaihe tuli myös,etten tuntenut YHTÄÄN MITÄÄN.Ei mikään normaalisti tunteita herättänyt asia kolahtanut.En vaikka ympärillä tapahtui kuinka järkyttäviä asioita.Luulin,että olen kuolettanut kaikki tunteeni.Siitä sitten mainitsin ohimennen ammattiauttajalle,joka kertoi,että kyseessä on tapa suojella itseään kaikelta muulta pahalta.Ja niin ne tunteet jälleen alkoivat uudelleen löytyä.
Toivon Sinulle jaksamista.
Kristiina
- tunteet jumissa, äiti!elsasy
- Re: tunteet jumissa, äiti!Tiltu_R
- Re: tunteet jumissa, äiti!Niisku81
- Re: tunteet jumissa, äiti!Kristiina