Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Äidin viimeinen viesti!

Hei!Olen kirjoittanut tänne muutama päivä sitten omista kokemuksistani. Ajattelin,että haluan jakaa kanssanne kaksi runoa jotka oma äitini kirjoitti minulle vain muutama päivä ennen lähtöään. Runot ovat minulle hyvin rakkaat ja antavat minulle paljon lohtua ja jaksaa kulkea elämässä eteen päin. Runot osoittavat ja kertovat että äitini oli valmistautunut lähtöön,rauhallisesti ilman pelkoa. Toivottavasti ne antavat lohtua ja jaksaa eteen päin,teille muillekkin joilta on rakkain lähtenyt toiselle puolen sateenkaaren. ----------------------------------------------------------------Nyt olen heittäytynyt avomerelle- Raskas on aalto, kevyt on pursi,vie minne vie... Taivaalta tähdet, hehkuu kun lähdet, loistaa - yöllinen tie... ---------------------------------------------------------------Tien näyttäjä. Tiedä: hän seisoo siellä eikä risti hänen kädessään himmene. ----------------------------------------------------------------Nämä runot olivat viimeinen viesti minulle,ymmärtämään että lähtökin voi olla lohduttava,kun ihminen on todella kipeä ja väsynyt,eikä mitään ole enään tehtävissä. Ajattelen että äiti kirjoitti nämä minulle suurella rakkaudellaan,että minä jaksaisin elää elämäni onnellisesti eteen päin,että ymmärtäisin että äidin oli aika lähteä,ja että hän lähti rauhallisin mielin,pelotta. Toivon että tekin saatte lohtua näistä runoista. Äitini oli hyvin taiteellinen persoona,hän maalasi,kirjoitti runoja ja novelleja,se oli hänen elämänsä! Muutama päivä sen jälkeen kun äitini lähti,sain yhdeltä poikani opettajalta hyvin herkän ja liikuttavan kirjan,luin sitä aina pikkuisen minkä jaksoin,ja se todellakin antoi minulle voimia ja lohtua. Ajattelin että jos tekin haluatte lukea kirjan niin annan kirjan nimen ja kirjailijan nimen tässä samalla,kirja kertoo Ivalolaisesta toimittajasta Kirsi-Klaudia Kangkaasta joka menetti äitinsä muutama vuosi sitten,kirja kuvaa päiväkirjan-omaisten merkintöjen kautta toipumaan äidin kuolemasta. Kirjailija paljastaa surunsa säikeet juuri sellaisina kun ne ovat olleet.Hän kirjoittaa hyvin koskettavasti suhteestaan äitiin ja naisena olemiseen. Ehdotan koko sydämmestäni,kirja kannattaa lukea,se on hyvin lohduttava ja koskettava. Kijan nimi on: EN ENÄÄ LASKE TUNTEJA- ja Kirjailija on Kirsi-Klaudia Kangas. Itselleni kirja on hyvin tärkeä ja lohduttava. Haluan toivottaa teille kaikille lämmintä ja hyvää kevättä! Ja jaksamista eteen päin! Lämmin halaus Pita<3
Pita | 1.3.2007 klo 11:48:40