Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Surun keskellä

Osanotto suruusi,Sanaton.

Todella inhimillisiltä kuulostavat nuo ajatuksesi.Suret vaimoasi koska olet menettänyt hänet,mutta tunnet helpotusta koska olet nähnyt läheltä hänen sairautensa ja tiedät ettei hänellä enää ollut hyvä olla,sinähän sen näit parhaiten.
Jostain syystä sitä tuossa tilanteessa melkein kaikki syyttävät itseään jostain,kuuluuneeko myös suruprosessiin..?
Eihän toki voi tietää mitä vaimosi tunsi viimehetkillään mutta ei sitä myöskään kukaan tiedä että se puhuminen olisi ollut välttämätöntä.Kun on oikein sairas ja väsynyt jo pelkkä hiljainen läsnäolo tuntuu hyvältä.
Voisin jopa kuvitella että on jopa rankkaa kun toinen vain"höpöttää"eikä kykene sanomaan mitään.Vaimosi varmaan tunsi sinut ja tiesi minkälainen olet.Jos puhuminen olisi ollut "sananhelinää",niin hän olisi sen vaistonnut jos kuuli sinua ja oikein kun on kipeä jopa pienikin paino saattaa tuntua raskaalta ,jopa se kädestä pitely..

Todella sairas ihminen on yleensä hyvin armollinen läheisilleen,en voisi kuvitella että hän sinua syyttäisi mistään,siis ole sinäkin itsellesi armollinen.
Onneksi lähipiirinne tietävät tilanteesi eikä sieltäkään sinua syytellä,niin varmaankin siltä osin olosi tulee helpottamaan.

Suruhan on käytävä läpi siitä ei pääse"yli eikä ympäri"
mutta miksi pitäisikään...

...valon aika tulee,se on varma,joskus se vie enemmän aikaa joskus vähemmän,mikä kenellekkin on tarpeen.

Toivon sinulle hyvää matkaa hämäryydestä uuteen valoon.!




soikku | 23.7.2008 klo 22:32:10