Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Surun keskellä

Otan osaa suureen menetykseesi. Edessäsi on raskas surun tie, jota me monet muut olemme jo kulkeneet ennen sinua, kuka lyhyemmän matkan, kuka pidemmän matkan. Oma elämä on lopullisesti muuttunut, mennyt ei palaa takaisin. Edessä on uusi, erilainen elämä. Luopumisen aika on alkanut.

Varmaan me kaikki läheisen ihmisen menettäneet ajattelemme, ettemme jaksaneet tai osanneet olla riitävän hyviä ja toimia parhaalla mahdollisella tavalla läheisemme hyväksi.

Itse ajattelen, että läheisen kuoleman odottaminen ja koko parantumattoman sairauden vierestä seuraaminen on tilanne, johon joutuu täysin odottamatta, valmistautumatta. On epätodellista ja tuskallista odottaa läheisen ihmisen elämän päättymistä, kaikesta luopumista. Mitä vielä voi tehdä tai sanoa, kun yhteinen aika täällä on päättymässä, kun sairas itse ei pysty enää puhumaan, avaamaan silmiään? Ehkä sanoja ei ole olemassa.

Ise ajattelen läsnäolon olleen tärkeintä. On voitava olla itselleen armollinen ja ajateltava, että on tehnyt parhaansa, kaiken sen, minkä on osannut ja kyennyt. Enempään ei pystynyt.

Toivotan sinulle voimia kulkea oman surusi tiellä. Vielä joskus tulee aika, jolloin hämärän keskelle alkaa tulla valoa, sillä niin on tarkoitettu. Meillä jokaisella on vain tämä yksi, kaunis ja ainutkertainen elämä, sinullakin.

Surun läpi on kuitenkin elettävä, siitä ei voi päästä yli, ali eikä ohitse. Se kulkee mukana loppuelämän, aika vain muokkaa sen muotoa. Vaimosi tulee aina olemaan elämässäsi, hän on osa sinua.
Enkelintytär | 27.7.2008 klo 17:40:08