Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Syyllisyys

Samat tunteet ovat täälläkin. Itse asiassa en ihan vielä kuuluisi sururyhmään. Äitini on tällä hetkellä siinä kunnossa, etten tiedä toivonko hänen jaksanvan vai hiipuvan pois. Hän on 65-vuotias ja vähän yli vuoden sairastanut vaikeaa vatsasyöpää. Pääsiäislauantaina hän joutui sairaalaan erittäin huonossa kunnossa ja tilanne on nyt paha. Tähän asti olemme ehkä eläneet niin, että olemme yrittäneet työntää asiaa taka-alalle. En ole esim. ollut töistä pois lainkaa tämän takia vaan olen hammasta purren käynyt töissä. Nyt hirveä syyllisyys riivaa. Kaikki olisi pitänyt tehdä toisin, entä jos, entä jos jne... Apua olisi pitänyt antaa paljon enemmän ja itsekin sitä hakea. Äiti oli koko ajan niin urhea, ei paljoa apua pyytänyt eikä vaivojaan valittanut.
Itse olen 37 v ja aivan liian nuori menettämään äitini ja hän itsekin on aivan liian nuori kähtemään. Vaikka tältä palstalta olen lukenyt erilaisia tarinoita ja niin monet ovat joutuneet luopumaan/lähtemään paljon nuorempina.
Tällä hetkellä en lainkaan tajua elämän tarkoitusta. Miksi joku niin hyvä, reipas ja tarpeellinen joutuu niin paljon kärsimään??
Varjo | 18.4.2006 klo 17:31:24