Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Äitini kuoli aivosyöpään
Hei, äidilläni on todettu maksasyöpä joka on levinnyt myös keuhkoihin. Hänellä on myös maksakiroosi joka on edennyt sellaiseen vaiheeseen, että hänellä on elinaikaa 1-3 viikkoa.Äidilläni on aina ollut valtava elämänhalu. Olemme itkeneet ja nauraneet yhdessä, sitten tämän viikon tiistaina, jolloin saimme varmuuden tilanteen toivottomuudesta. Hän on niin kamalan urhea; se kouraisee sisältäpäin. Väillä pystyn itsekin olemaan urhea, mutta sitten yhtäkkiä jokin laukaisee ahdistukseni.
Äitini vietiin sängyssä eilen sairaalassa katsomaan itsenäisyysvastaanottoa. Kuinka joku voi tuossa tilanteessa katsoa televisiota ihan kuin ei olisi minkään valtakunnan hätää! Itkin vuolaasti eilen illalla.
Kerroin tänään äidilleni, mitä Dalai Lama oli vastannut kun häneltä kysyttiin elämän tarkoitusta. Dalai Lama sanoi:" Elämän tarkoitus on oppia iloitsemaan elämästä, ja jakamaan sitä iloa ympärilleen". Sanoin äidilleni, että sen hän on tehnyt elämänsä aikana. En tunne ketään toista ihmistä jolla olisi niin paljon ystäviä ja ihmisiä jotka häntä rakastavat.
Tämä on minulle todella raskasta aikaa, niinkuin myös sinulle. Olen ottanut yhteyttä erääseen terapeuttiin ja toivon saavani jotain apua häneltä. Oletko sinä hakenut mitään ammattiapua?
Ymmärrän, että sinulla on varmaan aika kortilla; lapset ja koti vievät varmaan paljon energiaa. Jos sinulla on mahdollisuus käydä juttelemassa jonkun kanssa, uskon, että siitä on jotain apua.
Olen myös jutellut erään ystäväni kanssa joka on psykiatri. Hän sanoi mm. että suru kestää vuoden. Sen jälkeen se muuttaa muotoaan ja sitä oppii elämään asian kanssa. Vuosi on pitkä aika. Täytyy vain yrittää ottaa hetki kerrallaan, muuten tuntuu, että taakka on liian musertava. Tällä hetkellä tuntuu, että se on ainoa tapa pysyä jotenkin järjissään.
Ihmisen itsepuolustusmekanismi on kummallinen. Läheisen kuolemaan ei pysty valmistautumaan. En kuitenkaan halua hautautua suruuni. Haluan surra mutta haluan myös elää. Ehkäpä äitini elämänhalusta ja -ilosta on jotain minuun tarttunut.
Ei ole mitään oikotietä surra. Se on prosessi joka on jo jonki aikaa ollut käynnissä, mutta luulen, että pahin on vielä edessä.
Toivon sinulle jaksamista ja tukea läheisiltäsi. Et ole yksin.
Terveisin, Nina
- Äitini kuoli aivosyöpäänRiikka
- Re: Äitini kuoli aivosyöpäänTiltu_R
- Re: Äitini kuoli aivosyöpäänninnu72
- Re: Äitini kuoli aivosyöpäänpinjaenkeli
- Re: Äitini kuoli aivosyöpäänKristiina
- Re: Äitini kuoli aivosyöpäännina54
- Re: Äitini kuoli aivosyöpäänriikka70
- Re: Äitini kuoli aivosyöpäänriikka70
- Re: Äitini kuoli aivosyöpäänsurusyksy