Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Äidin sairaus.
Äitini sairastui aivosyöpään vähän yli kaksi vuotta sitten. Se oli kova kolaus meille kaikille. Elämämme oli muuten jo sekaisin, äiti oli kärsinyt burn outista ja eronnut juuri väkivaltaisesta miehestään.Nyt kahden leikkauksen ja useiden eri hoitojen jälkeen, ei mitään kuulemma ole tehtävissä. Tuntuu niin pahalta tajuta että kaikki voi olla ohi koska vaan, mitään aikaa ei osata sanoa, muuta kun että kasvain on ärhäkkä ja kasvaa vauhdilla eikä sen kasvua voi enää mitenkään estää.
Se että miten itse jaksa ei edes ole suurin huoleni, vaan veljeni joka on 9 vuotta miten hänelle voi kertoa että äiti voi lähteä koska vain?
Ja äitini, hän ei vielä ole tietoinen että sairaus on edennyt niin pitkälle ja ettei mitään voi tehdä. Kai hän omalla tavallaan sen ymmärtää ja tuntee, mutta tuntuu niin pahalta sanoa ettei mitään ole tehtävissä, ettei hän menetä toivoaan kokonaan. Uskon kuitenkin vielä että toivoa on aina kun on elämää, ja että tästäkin voidaan selvitä.
Joskus vain tuntuu ettei kaikki voinut olla tässä että jokin keino on pakko vielä olla ja että äidin on pakko parantua.
Joskus vain tuntuu siltä ettei jaksa vain odottaa loppua.
- Äidin sairaus.janq
- Re: Äidin sairaus.susie
- Re: Äidin sairaus.kamari
- Re: Äidin sairaus.pinjaenkeli
- Re: Äidin sairaus.Leskeksi joutunut..
- Re: Äidin sairaus.tuulapirkko
- Re: Äidin sairaus.pinjaenkeli