Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Molemmat vanhemmat kuolleet syöpään

Isän kuolemasta on nyt noin kaksi kuukautta ja olo on nyt taas aika kamala. Suru tulee aalloittain. Viikon verran voi olla asiat paremmin ja sitten se taas iskee kamalalla voimalla. Saan ikään kuin levätä surusta pienen aikaa ja kerätä voimia.
Minäkin olen koko ajan soittamassa isälleni ja ajattelen asioista, että tämä täytyykin kertoa Aarsulle. Sen tajuaminen, että toinen on kokonaan poissa vie pitkän aikaa.
Vaikka olenkin jo 44 v., tunnen tiettyä turvattomuutta nyt kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Etenkin äidin kuolin vuoteen äärellä ikään kuin taannuin lapseksi, joka huusi äitinsä perään.
Siskoni kanssa olemme hyvin uupuneita seurattuamme ja elettyämme mukana kolmen ja puolen vuoden aikana molempien vanhempiemme syöpäsairauden ja kuoleman. Nyt on edessä asunnon tyhjentäminen, mikä on vaikeaa. Asunnossa on edelleen äidinkin kenkiä ja vaatteita, joista emme pystyneet silloin luopumaan, kun ne muistuttivat tietyistä perheen juhlista ym.Tuntuu niin pahalta purkaa heidän kotinsa, käsitellä tavaroita, jotka ovat olleet jo lapsuuden kodissamme.
Välillä kun ajttelen, etten jaksa, muistan Aarsun joka kolmanneksi viimeisenä elinpäivänään sanoi minulle, kun puhuimme hänen poismenostaan, että kyllä sinä Sisu selviät tästä. Tämä tsemppaa minua raahautumaan huomenna taas töihin.Jaksamista meille kaikille sureville!
Saga lähetin sinulle vastauksen!
T: Sisu
sisu | 7.9.2008 klo 17:16:27