Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Surusta

Tervehdys teille kaikille läheisenne menettäneille ja osanottoni.
Olen kirjoittanut joskus aiemmin tänne toisella nimimerkillä, mutta kone/ohjelma ei enää tunnistanut minua sillä nimimerkillä.
Lapseni kuolemasta on 2,5 vuotta. Lapseni kuoli aivokasvaimen uusittua. Hän oli kotona loppuun asti ja saimme (isä ja isoveli mukana) jättää hänelle jäähyväiset kaikessa rauhassa. Hänen lähtönsä oli rauhallinen ja kaunis. Kaunis oli koko tyttökin; niin herkän ja levollisen näköinen.
Tämä reilu kaksi vuotta on kulunut erilaisten tunteiden velloessa. Välillä on tuntunut jo helpommalta ja sitten yht´äkkiä taas syvässä surussa. Ajattelen niin, että minun on vaan suostuttava käymään kaikki tämä tunteiden kirjo läpi ja sillä tavalla pikku hiljaa pääsen tähän elämään kiinni. Minun on suostuttava ajatukseen, että elämäni ei palaa ennalleen(kuinka voisikaan ilman rakasta tyttöäni!) Mutta haluan uskoa, että voi vielä koittaa aika, jollon näen elämän jälleen elämisen arvoisena/tärkeänä. Tuo ajatus on välillä ollut hukassa: olen kyseenalaistanut koko elämän. Olen kysynyt (myös Jumalalta) mitä merkitystä minun elämälläni enää on. Minulle kaksi lastani ovat aina olleet tärkeintä elämässäni. Olen kokenut, että äitiys on minun elämäntehtäväni ja sitten toinen lapsi kuolee!!!
Nyt on taas helpompi ajatella eteenpäin. En tiedä, kauanko tämä tunne kestää, mutta aion nauttia tästä päivästä, huomisesta kun en tiedä(onneksi!)

Voimia teille kaikille!
Nallukka | 12.4.2006 klo 11:05:51