Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Rakas äiti nukkui pois

Otan osaa suureen suruusi ja menetykseesi.

Minun äitini kuoli 2 v sitten munasarjasyöpään, 66- vuotiaana. Ei ole mennyt päivääkään, etteikö äitini olisi mielessäni. Kaipaan ja ikävöin häntä. Olimme rakkaat ja läheiset toisillemme. Elin äitini rinnalla sairauden vaiheita yli viiden vuoden ajan. En voinut ajatella minun äitini kuolevan siihen sairauteen. Toisin kuitenkin kävi, enkä voinut sille mitään. Vain vierestä katsoin voimien hiipumista ja elämän päättymistä.

Ei kukaan muu, kuin saman kokenut, voi ymmärtää, miltä tuntuu. Aika on muokannut minun suruani ja tuskaani tämän kahden vuoden aikana. Se on jollakin tavalla muuttanut muotoaan ja tullut siedettävämmäksi. Ehkä kuolemaan alkaa tottua vähitellen, muutakaan vaihtoehtoa meillä tänne jäävillä ei ole.

Elämä ei palaa enää ennalleen. Elämän tarkoitus on jatkua, mutta entinen elämä ei enää jatku. On vaikea luopua, paitsi rakkaasta läheisestään, niin myös omasta entisestä elämästään, johon on nyt tullut muutos. Moni asia on muuttunut - minäkin olen muuttunut jollakin tavalla, osa minua on poissa, lähti äitini mukana.

Niin sen tulee ollakin. Elämä muuttuu ja me muutumme sen mukana. Suru kulkee mukanani, se on osa elämääni - osa minua.

Enkelintytär | 1.7.2009 klo 14:38:06