Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: kokemukseni koulusta

Meillä tilanne se,että puolisoni menehtyi aivokasvaimeen (sairasti n10kk.)n. puolitoista vuotta sitten.Pieni koulu ja asiat kerrottu avoimesti alusta lähtien.Kaikki oikeastaan koulun puolelta ollut ok tähän asti mutta nyt tuntuu siltä kuin kaikki pitäisi olla kunnossa.Poikamme reagoi miesopen poissaoloihin, kun hän opiskelee parhaillaan erkkaopeksi.Naisopen jäädessä lasten kanssa asiat mutkistuvat.Tälläkin viikolla sain soiton joka päivä koulusta,kun poikani häiriköi, ei tottele ja käyttäytyy muutenkin sopimattomasti!Itsekkin olen ollut jotenkin tosi vetämätön ja sitten vielä koulu.Koen ,että poikamme on otettu jotenkin erityishuomioon ja jokainen asia pitäisi mennä niinkuin toisillakin lapsilla.Koulussa on myös meidän kaksi tytärtä ja heillä kaiketi ihan ok.Onneksi meillä on nyt loma.Me myös hoidimme mieheni kotona ja hän sai lähteä meidän kaikkien rakkaiden läsnäollessa.Luotan siihen minäkin,että avoimuus,rehellisyys, tunteiden näyttäminen ja se ettei asiat vaan tapahdu jossain sairaalassa, vahvistaa lapsiamme tulevaa elämää varten ja ettei kuolema ole kuitenkaan pelättävä asia.Syntymä ja kuolema niin lähekkäin toisiaan mutta kuitenkin niin kaukana nykyihmisiltä.Tottakai VAIKEAA on mutta sisäinen rauha itsensä kanssa auttaa meitä jatkamaan.
Kuinka vaikeita hetkiä elättekään,luopumisen tuska syvällä ja ikävä vaikka toinen vielä vierellä onkin.Sylitelkää,halailkaa,silitelkää ihan ikinä mikä hyvältä tuntuukaan.Suuret voimahalaukset teille kaikille.
-kamari-
kamari | 13.10.2007 klo 16:57:04