Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Vaimoni aivosyöpää ei enää voida hoitaa...

kun lapset tietää mikä on tulossa, he saavat tehdä asioita vanhempansa kanssa eikä ne jää tekemättä ja sanomatta. olen nähnyt itse sekä äkkilähdön sairaskohtaukseen että syövän tuoman kuoleman aiheen kotiin lapsena jo ja todella lyhyessä ajassa.
Kestimme sen kaikki, nuorimmainen lapsista oli juuri 7 vuotta .

Kaikesta on hyvä puhua suoraan. Jos lapset eivät tiedä, heillä jää sanomatta ja tekemättä asioita joita he olisivat tahtoneet tehdä. Itselläni jäi toisen vanhempani kohdalla sanomatta paljon koska kuolema tuli yllättäin sairaskohtauksen vuoksi. Mutta kun syöpä tuli heti perään kotiin toiselle vanhemmistani ja meistä oli tulla täysin orpoja saman vuoden aikana. oli se järkytys. Mutta kaikki se lujitti perhettä paljon. jos en olisi tiennyt missä mennään olisin ollut hyvin vihainen, minulta olisi viety mahdollisuus sanoa miten tärkeä vanhempani on ja olisi jäänyt niin paljon tekemättä ja sanomatta. Toisen vanhempani kohdalla ei ollut aikaa sanoa. ne asiat painoivat 10 vuotta. toisen kohdalla kaikki puhuttiin avoimesti, syövän tilanne, hoidot ja se kuka meistä lapsista huolehtii kun kuolema tulee.

lapsen on myös hyvä nähdä viimeisen kerran, sitten jossain vaiheessa. Ei se riko tai traumatisoi. 7 vuotias, nuorin sisareni oli mukana katsomassa... Se ei ole tämän hetken aihe kuitenkaan.

en halua olla julma kirjoituksillani. kerron omista kokemuksista, koska tunnen että olet tilanteessa ja mietit lapsia ja olen itse ollut lapsi ja nähnyt sekä kokenut asian lapsen kannalta. siksi minusta tuntuu että minun on pakko kertoa miten koin ja miten hyvä oli tietää. se että on rehellinen on tärkeää koska lapsi aavistaa kuitenkin ja tietää jos salataan. lapsi näkee myös aikuisen surun ja huolen vaikka sitä yrittää salata. yhdessä sureminen ja puhuminen on hyvin tärkeää. Näin itse koen jälkeenpäin. aivan oikeen toimittiin kohdallani. Toivon etten loukkaa mitenkään sinua kirjoituksellani. Paljon voimia ja jaksamista sinulle ja lapsillesi. Anna lapsille mahdollisuus tietää ajoissa jotta he saavat hoitaa "asiat loppuun" eikä mikään jää kesken.

lapset pelkäävät varmasti menettävänsä sinutkin tulevaisuudessa, se epävarmuus on edessä vaikka olisit terve. He tulevat oppimaan tästä sen että vanhempi voi olla poissa.
Älä murehdi liikoja, vietä aikaa perheen kanssa nyt. Puhukaa, itkekää, naurakaa, halatkaa.

Kertominen suoraan mikä on edessä on parasta. Anna lapsillesi se aika.

voimia sinulle, hyvin paljon voimia.

-K-
koodi | 12.9.2007 klo 23:13:27