Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Pian vuosi siitä kun Äitini ja mieheni isä lähtivät enkelten maailmaan!

Hei! Tulin hyvin iloiseksi kun löysin tämän foorumin jossa voin jakaa suurta suruani ja ajatuksiani. Asun toisessa pohjois maassa,enkä ole löytänyt samanlaista sivua missä voisin avata sydäntäni. Pian on kulunut vuosi siitä kun äitini nukkui pois,pitkän sairauden jälkeen. Hänellä oli rintasyöpä,syöpä oli ulkopuolella joten hänellä oli hyvin tuskallinen hoito,siteitä vaihdettiin useamman kerran päivässä. Hän oli saanut sädehoitoa muutaman kuukauden,joka ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta,sitten hän sai kemomyrkkyhoitoa joka piti sairautta pikkuisen kurissa,mutta vei melkein kaikki voimat häneltä,hän kuihtui päivä päivältä pois pikku hiljaa,se oli hyvin raskasta hänelle,myös minulle nähdä rakas äitini siinä tilassa. Olen itse 34vuotias 3pienen lapsen äiti,elämä oli todella painajaismaista,matkustelin äitini kanssa useaan otteeseen sairaalaan ja taas kotiin,olin hänen tukenaan ja turvanaan.Olin ainoa sisaruksistani joka pystyi olemaan äitini kanssa. Saman aikaisesti kun äitini oli sairaana oli minun mieheni isä myös sairas,hänellä oli keuhkosyöpä joka oli myös levinnyt hänen päähänsä. Mieheni matkusteli isänsä kanssa ja minä äitini kanssa,samalla hoidimme lapsemme siinä sivussa,elämä oli kuin olisi elänyt unessa. Emme voineet oikeastaan tukea toisiamme koska kummallakin oli toinen vanhemmistaan vakavasti sairas,elämä vain meni joten kuten eteen päin. Lapsilla oli myös hyvin vaikeata,vanhin lapsemme oli kahdeksan vanha,hänelle tilanne oli todella raskas,nähdä rakkaitten isovanhempien sairaus,pienimmät olivat syntyneet sairauden aikana joten he eivät olleet nähneet muuta kuin hyvin sairaana olevat mummin ja papan. Äitini oli todella vahva ja urhea,en muista hänen valittaneen kertaakaan sairauden aikana,hän oli hyvin positiivinen ja elämää rakastava ihminen. Tiedän että äiti tiesi etukäteen mitä on tulossa päin. Hän oli kiitollinen kaikesta,äiti sanoikin että nyt hänellä vasta on aikaa ajatella asioita ja elämää kunnolla,hän iloitsi lapsistani ja siitä että oln hänen kanssaan. Olen aina ollut läheinen äidin kanssa,mutta sairaus lähensi meitä entistä enemmän,tutustuin äitiini toisella tavalla,henkisellä tavalla. Äitini oli henki ja elämäni,hän oli rakkain ja viisain ihminen jonka tiesin olevan,hän oli tukipuuni ja paras ystäväni! Olen kiitollinen että sain kaikki nämä vuodet hänen kanssaan. Äiti nukkui pois 05.04.2006 olin hänen läsnään viimeiseen saakka. Mieheni isä sai viikko äitini hautajaisten jälkeen aivoverenvuodon,hän menetti puhekykynsä ja lirjoituskyvyn,emme saaneet vastausta häneltä,eikä hän pystynyt kirjoittamaan...se oli todella raskasta hänelle ja omaisille. Hän oli myös hyvin positiivinen ihminen ja rakasti lastenlapsiaan yli kaiken,he olivat hänen elämänsä. Hän nukkui pois 09.06.2006 Hän oli vain 65vuotias! Äitini oli 67vuotias! He olivat molemmat parhaassa iässään saada nauttia elämästä ja lapsistaan ja lastenlapsistaan! molemmat olivat juuri jääneet eläkkeelle,vapaus oli edessä päin pitkien työvuosien jälkeen. Se on niin väärin! Elämä menee eteen päin,mutta uudella tavalla,sopeutuminen uuteen elämän tilaan,ilman rakkaita vanhempiamme ja lastemme isovanhempiamme,he menettivät rakkaan mummin ja papan kahden kuukauden sisällä. Pian on vuosi siitä kun he lähtivät,elämä menee eteen päin mutta tyhjyys ja orpous on suuri,kokemus on tehnyt suuren muutoksen elämässämme,arvostamme enemmän pieniä iloisia asioita,ne ovat niitä suurimpia hetkiä elämässä! Kiitos että sain jakaa kokemuksiani kanssanne,sujelevia enkeleitä elämäänne! Lämpimin terveisin Pita
Pita | 25.2.2007 klo 11:48:07