Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Isä kuoli haimasyöpään
Itselleni tuo lohtua suuren ikävän keskellä se ettei isä enää joudu kärsimään kipuja. Isä kuoli 1.3.2011 ruokatorvensyöpään kahdessa viikossa vain vajaan vuoden sairastettuaan. Isä oli vasta 50-vuotias. Kaikki oli jouluna ok ja hän sai puhtaat paperit mutta sitten helmikuun puolessa välissä kaikki muuttui ja syöpä oli levinnyt luustoon ym paikkoihin.
Aina uskoin, että tottakai isä parantuu syövästä kun hänet leikattiin, annettiin sädehoitoa ja solumyrkyt. Minulla ei ollut edes sitä vaihtoehtoa ettei isä selviäisi, eikä ollut isälläkään. Usko toipumiseen oli loppuun asti kaikilla mielessä.
Nyt on isän kuolemasta 5kk ja ikävä on valtava.Kaikki muuttui tuona maaliskuun päivänä ja mikään ei palaa ennalleen. Se on vain pakko hyväksyä ja koittaa jaksaa eteenpäin vaikka välistä on niin vihainen koko maailmalle ja tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta kun isä on poissa. Välistä taas ikävä on niin valtava ettei tiedä miten voi selvitä tästä. Välistä vain on levollinen ja hyvä olo siitä että isän kivut on poissa ja hänellä on kaikki hyvin. Paremmin kuin meillä täällä. Ja tämän ajatuksen turvin saan itseni kasaan ja lohtua siitä että tapaamme kerran, siellä paremmassa paikassa. Pääasia on että rakkaalla ei ole enään tuskia, koska se syöpäkipu on niin raastavaa, kun mikään ei tahdo auttaa. Kun isä sitten kuoli, laitoin kädet ristiin ja kiitin Jumalaa kun isä pääsi tuskista pois. Ja nyt pyrin vain ajattelemaan isän parasta ja keskityn siihen, koska toivoa toipumisesta ei kerta isällä ollut.
Voimia Teille kaikille!
- Isä kuoli haimasyöpäänEirene
- Re: Isä kuoli haimasyöpäänSiipi maassa
- Re: Isä kuoli haimasyöpäänjaa mullako
- Re: Isä kuoli haimasyöpäänCambridge
- Re: Isä kuoli haimasyöpäänBablo
- Re: Isä kuoli haimasyöpäänmarjukka5
- Re: Isä kuoli haimasyöpäänSiipi maassa