Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Surusta nousi rohkeus

Äitini syöpäkuoleman jälkeen tajusin että elämä täällä maanpäällä on rajallinen, mikään ei ole ikuista. Suru vaan on vienyt niiin paljon voimia että nyt vasta alan tajuta että minulla on oma elämä elettäväna. Aivan kuin äiti tavallaan huomauttaisi minua siitä. Joskus tuntuu kurjalta että ei voi kysyä asioista enää äidin mielipidettä niin kuin ennen. Ei mene päivääkään ettenkö ajattelisi äitiä. Aika on tehnyt sen että ajattelen yhä useammin hyvällä mielellä. Harvemmin tulee itkuja. Erilainen elämä on nyt elämä jota opettelen. Äidin rakkaus antaa voimaa jaksaa, saan siitä rohkeutta.
susie | 23.5.2006 klo 12:34:56