Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Pikkuveljen menetys
Hei -äippä- ja kiitos kovasti vastauksestasi, sekä osanotto sinun menetyksestäsi.Oman lapsen menettäminen on varmasti niitä vaikeimpia asioita, mietin juuri monesti, että miten isämme jaksaa, kun on yksin näiden asioiden kanssa, mutta onneksi isäni on varmasti maailman vahvin ja fiksuin ihminen, joten on tässä moni asia hyvinkin.
Pahimpina aikoina viime vuonna, kun tuntui että missään ei ole mitään merkitystä, lähdin yksin viikonlopuksi kansallispuistoon telttailemaan. Sieltä kyllä sitten löytyi ymmärrys sille, miten pieni ihminen on, ja miten kaikki täällä elävät vain pinen hetken, niin ihmiset, eläimet kuin luontokin. Auttoi tajuamaan, että kuitenkin kaikki olemme jollain tavalla osa suurempaa energiaa tai jotakin sellaista. Sen jälkeen en ainakaan ole ollut katkera, tai miettinyt miksi juuri meille kävi näin. Luonto voi olla hyvin parantava, ja sieltä voi löytyä paljon lohtua kaikkein vaikeimpana hetkenä. Mutta ehkäpä tämän muutkin jo tiesivät =)
Itse mietin kanssa, kuinka tärkeätä oli, että sain elää yhtä matkaa veljen kanssa nuo 19 vuotta (olen itse 5 vuotta häntä vanhempi). Kävimme yhdessä valokuvaamassa ja nuotioretkellä, ja sanoin hänelle monesti kuinka tärkeä hän on.
Siitä voi olla iloinen, ettei ole hukannut kallisarvoista aikaa, ja osaa nykyään arvostaa pieniäkin asioita niin paljon, ja olla onnellinen aivan todella pikkuruisista jutuista, niinkun vaikka kissan kehräyksestä :)
Kyllä tämä tästä taas kevääksi muuttuu, ja ehkä aurinko sitten meitä ihmisiä hieman piristää.
-Elina-
- Pikkuveljen menetys-Elina-
- Re: Pikkuveljen menetys-Elina-
- Re: Pikkuveljen menetysmargaret
- Re: Pikkuveljen menetys-Elina-
- Re: Pikkuveljen menetysLendaLii