Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Pikkuveljen menetys
Meillä on aikalailla samanlaiset kokemukset kun tuota viestiäsi luin. Menetin pikkusiskoni (18v) 11.5.2004 akuutille myolooiselle leukemialle. Hän sairastui ensin 13 vuotiaana ja sairasti reilu vuoden kunnes luovutin luuydintä, ja hän sai olla vuoden päivät terveenä. Hän oli juuri täyttänyt 15v kun kontrollitarkastuksessa selvisi että syöpä oli uusinut. Tälläkertaa ei vain päästäisi yhtä helpolla. Syöpä oli erittäin ärhäkkää tyyppiä. MInulle ilmoitettiin että olisi tultava 3 kertaa suoritettavaan kantasolukeräykseen sairaalaan, sillä luuydin ei enää toista kertaa auttaisi syövän nujertamisessa. Kävin keräyksessä ja kantasolut siirrettiin pienissä erissä siskolle. Puolen vuoden seurannan jälkeen näyttikin että solut olisivat toimineet ja syöpäsoluja ei olisi enää, ongelmaksi muodostui lopulta solujen aiheuttama "käänteishyljintä". Siskoni sai syöpäsolujen tilalle keuhkojen surkastumisen, silmiinsä kaihin, sydämen vajaatoiminnan, osteoporoosin, astman oireita ja vaikka mitä muuta. Hänen elämänsä oli siis tehty täysin mahdottomaksi. 176cm pitkä tyttö painoi enää viimeisillään 39,5kg, ja oli varjo entisestään. Edessä oli tässä vaiheessa keuhkojen siirto, joka oli lääkärin mukaan ainoa olemassa oleva vaihtoehto. Siskollani ei ollut enää paljoa aikaa, ja hänen olisi pitänyt olla paremmassa fyysisessä kunnossa jotta siirto olisi luovuttajan löytyessä mahdollinen. Siskoni vietiin toiseen sairaalaan tutkittavaksi elinsiirtoa varten, ja tutkimuksen jälkeen oli lääkäri tokaissut hänelle- kyllä sinä kuolet. Viikko tämän jälkeen, siskoni lopetti taistelun. Aikaisemmin hän jaksoi uskoa, ja taistella tervehtymisen puolesta, mutta nyt oli lääkärin tuomion jälkeen voimat käytetty loppuun, ja mielenterveyden pettäminen ajoi hänet huonompaan jamaan. Peli oli menetetty. En voinut uskoa että lääkäri oli todella sanonut siskolleni näin, siskolleni joka oli mieleltään pieni pelokas tyttö, joka oli viettänyt monta vuotta elämästään neljän seinän sisällä ilman ystäviä, ilman normaalia teini-ikäisen elämän iloa, seuranaan ainoastaan toivo paremmasta huomisesta. Kaikkihan sen tietävät että jos mielenterveys pettää, koko keho pettää, ja nyt kävi juuri niin. Olin vihainen, niin vihainen että soitin, ja jätin valituksen kyseisen lääkärin toiminnasta. Siskoni luovutti eräänä toukokuisena yönä. Minulla on niin iso ikävä, että tuskin saan henkeä...vieläkään.- Pikkuveljen menetys-Elina-
- Re: Pikkuveljen menetys-Elina-
- Re: Pikkuveljen menetysmargaret
- Re: Pikkuveljen menetys-Elina-
- Re: Pikkuveljen menetysLendaLii