Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Suru muuttanut muotoaan

Hei Katelikuu,
Mukava kuulla sinusta. Olenkin useasti miettinyt, miten sinulla menee. Hyvä, että "arki on vienyt mukanaan", ja surun kanssa on jo vähän helpompaa. Minulla on arki ollut lasten kanssa suoraan sanottuna niin raskasta, että se on väkisinkin vienyt mukanaan. Silti suru ja kaipaus on suunnaton. Mutta kai se on mullakin suru hieman muuttanut muotoaan. Pääsiäisenä tuli sellainen notkahdus, ryvin syvällä surussa, ikävässä ja katkeruudessa. Sitä seurasi tunne, että äiti olisi ravistellut mua elämään tätä hetkeä. Mun äiti teki kaikkensa mun puolesta, ja antoi mun tuntea että olen äidille tärkeintä mitä on. Mun lapsilla on oikeus samaan. Tämän surun keskellä olen ollut aika poissaoleva (henkisesti) ja hoitanut lapset aika konemaisesti. Tuli tosiaan sellainen tunne, että oman äitini voimalla ja esimerkillä tässä nyt mennään. Yritän keskittyä arkeen ja nauttia lapsistani, olla heille niin hyvä kuin vain voin. Ekaa kertaa tuntuu siltä, että vaikka yritänkin keskittyä tähän päivään ja tehdä elämästä ja lasteni elämästä nyt niin hyvän kuin vain voi, se ei tarkoita että hylkäisin äidin. Tuntuu, että äiti on yhä jossain, ja ohjaa mun tekemisiä. Tiedän, mitä äiti mulle nyt sanoisi...
Saa nähdä putoanko taas syvälle, lähestyvä äitienpäivä pelottaa...tyhjä olo jo valmiiksi.
Voimia!
surusyksy | 29.4.2006 klo 22:17:15