Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Suru muuttanut muotoaan

Kaipaus, loputon kaipaus täyttää mieleni, Äitiä en saa takaisin. Kuuntelen musiikkia, surumielistä. Tuntuu kuin se auttaisi minua käsittelemään tuskaa ja ikävää. Tuntuu kuin jokin painava surumöykky pienenisi ja voisin hengittää ja olo olisi kevyempi. Katselen valokuvia kesämökiltä. Niistä tulee hyvä onnellinen olotila.Suljen silmäni ja tunnen kuinka kahlaan vedessä, varpaani tuntevat kalliot, kivet...Äidin läsnäolo tuntuu, tartun häntä kädestä. Nämä ovat muistoja mutta niin ihania. Niistä saan lohtua elämään.
susie | 4.5.2006 klo 11:46:42