Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Voimat loppu

Lämmin osanotto myös minulta, nanna. Sinun elämässäsi on nyt todella vaikea vaihe.

Rakkaan ihmisen kuoleman aiheuttaa voimakkaita tunteita ja fyysisiä reaktioita. Niin voimakkaita, että ne ihan pelästyttävät, jos sellaista surua ei aikaisemmin ole kokenut. Niin kävi ainakin minulle.

Sinun kirjoituksesi toi mieleeni, millainen minun oloni oli viime kesänä mieheni kuoleman jälkeen. En kyennyt syömään, unirytmini meni sekaisin, jokapäiväisistä asioista selviäminen tuntui valtavan työläältä. Miehen kuolemaan liittyviä virallisia asioita hoidin yhden päivässä, enempää en jaksanut. Ja ajattelin häntä koko ajan. Tuntui, että ajattelin häntä kuolleena muutamassa kuukaudessa enemmän kuin olin ajatellut häntä terveenä viimeiseen viiteen vuoteen. Tunsin voimakasta surua, mutta myös vihaa ja toisinaan toivoin, että voisin itsekin kuolla.

Ensimmäisten kuukausien aikana jo aamusta iltaan selviäminen oli tuskallista. Luotin kuitenkin koko ajan siihen, että suruni muuttuu vähemmän tuskaiseksi ja elämänilo alkaa palata, kunhan aikaa kuluu. Ja nyt, kun kuolemasta on kulunut reilu puoli vuotta, voin jo paljon paremmin. Olen edelleen surullinen ja väsynyt, mutta voin silti paljon, paljon paremmin kuin vaikkapa kesäkuussa.

Tiedän, että tämä tuntuu turhalta löpinältä, mutta luota siihen, että aika auttaa. Sure, huuda, itke ja vihaa, kun siltä tuntuu, ja sitten, kun tulee tyytyväinen ja toimelias hetki, nauti siitä täysin siemauksin, ilman syyllisyyttä. Uskon, että meitä rakastavat ihmiset toivoisivat meidän olevan elämässämme niin onnellisia kuin vain pystymme olemaan.

Rakkaan ihmisen menettäminen on vaikeimpia asioita, joita meille elämässä tapahtuu. Sureminen on tuskallista, se väsyttää ja vie uskomattoman paljon aikaa ja ihan fyysisiä voimia. Ole armollinen itsellesi. Lähetän sinulle virtuaalihalin, olet kohtalotoverini.
Zatuska | 19.11.2011 klo 22:12:27