Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Suru ja masennus

Aivokasvain koitui myöskin perheemme rikkojaksi viime huhtikuussa.Mieheni nukkui pois meidän kodissamme,ollessaan lääkärien mielestä syvästi tajuton vajaat 10 vk.No meidän mielestämme asia ei ihan näin ollut mutta eihän sillä loppujen lopuksi ole merkitystä.Luulen tietäväni mieheni olleen onnellinen saadessaan olla meidän kanssa kotona.Näin ainakin olimme aiemmin keskustelleet ja toivoneet, että näin olisi.Suru on niin monivivahteinen joskus rypee pohjamutia ja joskus jopa nauraa avoimesti kuitenkin miettien onko oikeutta olla edes hieman hyvällä mielellä.Onko kellään tullut syyllisyyttä asiasta? Lapset on ainakin kantava voima ja elämänrikkaus jonka takia kannattaa ja täytyy elää.Yksin jos olisin vastaavassa tilanteessa en tiedä miten jaksaisi eteenpäin.Yritän aina kun musta mieli valtaa niin muistella ja olla kiitollinen mitä kaikkea ihanaa saimmekaan kokea yhdessä,kahdestaan ennen lapsia ja sekä perheenä,siinä itkun keskellä. Koetan saada itseni ja lapseni ottamaan voimavarana ja rikkautena tämän kaiken vaikka se tuskaista onkin.Minulla,miehelläni ja lapsilla on voimakas yhteys edelleenkin toisiimme.Puhumme isälle koska luotamme hänen olevan läsnä.Hautasimme ainoastaan ulkoisen kuoren emmekä mitenkään "palvo"hautaa .Tietenkin käymme viemässä kukkia ynm.mutta kotona meillä on kaikilla sellainen ns.levollisempi mieli.Työn teko tietyissä määrin on hyvä ainakin itselleni jos alkaa masentaa.Aina ei sekään auta kun ei saa itseään irti sohvalta.Piilotella ei saa itkua ja ikävää tämä kaikkihan on elämän kiertokulkua joskin se vaan tapahtuu liian varhain!!!!En tarkoita että hyväksyn kuoleman tosta vaan jokapäiväisenä asiana vaan että nykyisin kuolemasta on tehty niin vieras ja pelottava.Jokaisen on kuitenkin joskus lähdettävä.En todellakaan halua pahoittaa kenenkään mieltä,tämä on vaan minun mielipiteeni. terv.kamari
kamari | 29.7.2006 klo 22:46:07