Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Rakkaani kuoli

Olen täällä kotona nyt elänyt leskenä n. 2 viikkoa. Mieheni kuoli uusiutuneeseen Non-Hodginin Lymfoomaan. Tieto siitä ettei mitään ole tehtävissä oli hirvittävä shokki, itkimme ja puhuimme ja puhuimme, lopulta mieheni oli sinut kohtalonsa kanssa ja antoi minulle ja tyttärillemme niin paljon voimia poislähtöönsä etten osaa sitä tähän kirjoittaa.
Sairaus oli aggressiivinen ja vie raavaan mieheni kunnon n. kahdessa viikossa nin ettei hän enää jaksanut nousta sängystä, itse kuolema oli silloin jo helpotus.
Itselläni on aivan hirvittävä ikävä ja tuntuu välillä siltä ettei tästä voi selvitä. Ehdimme kyllä jättää miehelleni rakkaat jäähyväiset, mikä antaa lohtua mutta tietoisuus siitä että mikään ei koskaan ole enää niin kuin ennen masentaa ja itkettää.
Olisi kiva kuulla miten saman kohtalon kokeneet olette selvinneet eteenpäin, itse aloitan 4 viikon tauon jälkeen taas työt, ehkä arki ja rutiinit auttavat surussa.
Ihmiset sanovat että muistot eivät kuole koskaan, niihän se on ja odotan vaan aikaa etteivät ne enää satuta.
vptoss-60 | 21.2.2007 klo 17:59:37