Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mistä ammennatte voimia?

Mistä ammennan voimia....ainakin isona hyvänä on tämä palsta, kukaan ei ihmettele, syytä, pyörittele silmiään että kun jatkaisi tuokin elämäänsä!

Minulla, tai meillä on viisi lasta, siinä on sellaiset viisi riiviö-ankkuria jotka väkisinkin pitävät arjessa kiinni...välillä kyllä uupuneena huudan ja kiukuttelen kuin pieni lapsi itsekkin, mielessä takoo ajatus kun pääsisi pois tästä töiden ja vaatimusten rumbasta...ei siis mitenkään itsetuhoisesti, vaan aivan omaan rauhaan ettei tarvitsisi laittaa ruokaa komppanjalle, käydä kaupassa, töissä, pyykätä, siivota jne jne...

Luonnossa liikkuminen antaa helpotusta, äitikin oli kova luontoihminen, marjasti ja sienesti. Minulla suuri apu että siskoni asuu muutaman sadan metrin päässä, hänelle voin soittaa ja purkaa milloin vain, puolin ja toisin. Olemme todella läheisiä, ja nyt ehkä vielä entisestään! Ihanaa, kun ei tarvitse selitellä, voi mennä kahville ja itkeä jos siltä tuntuu, saa olla aivan avoin oma itsensä.

Minulle voimia tuo ajatus, että alan työstää albumia äidistä. Siihen puran tunteita, ajatuksia....valokuvia äidistä ja kauniita kuvia luonnosta joista tiedän että äitikin olisi pitänyt...

Voimia tuo ja myös hieman vie käynnit isän luona, katsoa että hän pääsee turvallisesti "eteenpäin", tosin mummolassa käynnit välillä ahdistavat; itku tulee äidin kaapeilla käydessä; ei ole siellä enää minun omaa äitiä!!! Ja kiukutella, huutaa, parkua tekisi useinkin mieli!! Nyt alkavat tulla selkeästi negatiiviset tunteet, kun se suurin suru on taipunut, se shokki vai mikä lie (äidin kuolemasta tuli eilen kuukausi)?

Mutta, kaikki tunteet sallittuja, kun vain läheiset ympärilläkin sen ymmärtäisivät?!
katelikuu | 7.3.2006 klo 15:01:52