Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Yleistä syövästä

Re: Yksinäiset-miten selviydytte?

Hei marlena!

Vaikka en olekaan yksinäinen, haluan silti kirjoittaa sinulle ja kannustaa!
Tosiaan, vaikka minulla on perhe, sukulaisia ja ystäviä, niin silti tunnen usenkin olevani aivan yksin sairauteni kanssa. Mieheni on aivan ihana ja hän passaa ja hellii, minkä kerkiää, mutta kuitenkaan hän ei voi ymmärtää mitä kaikkea käyn lävitse mielessäni sairauteni suhteen. Sairastan munasarjasyöpää ja nyt pelkään että tauti on uusimassa ja se on ahdistanut minua paljon enemmän kuin silloin, kun syöpä minulla todettiin 2005 lopussa. silloin oli toivo, että paranen kokonaan, mutta jos tautini on tosiaan uusinut, niin lääkärin mukaan se muuttuu hyvin todennäköisesti krooniseksi eli ei parane koskaan...

Ihmettelen suuresti, kun kerroit parhaan ystäväsi hylänneen sinut kuultuaan syövästäsi. Ei hän kyllä ollut mikään ystävä lainkaan, sillä eihän ystävä voi noin tehdä!!! Omituista, että vielä tänäpäivänäkään jotkut eivät osaa suhtautua syöpään oikein mitenkään ja ratkaisevat asian siten, etteivät ole ollenkaan tekemisissä. Jos olisit saanut sydäkohtauksen, niin hän ei olisi taatusti hylännyt sinua! Toivottavasti sinulle jäi kuitenkin tosiystäviä, jotka ovat tukenasi.

Hienoa, että olet opetellut käyttämään tietokonetta, sillä sitä kautta voi pitää helposti yhteyttä ihmisiin. Minulle tietokone oli lähes ainoa yhteys ulkomaailmaan sytojen saannin aikan, sillä olin tosi uupunut enkä jaksanut kotoa poistua lähes puoleen vuoteen.

Toivon sinulle kauniita kesäpäiviä ja nauti kaikista pienistä asioista, joita ympärilläsi on!

Helena
helmar | 12.7.2007 klo 12:07:02