Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Elämä syövän jälkeen
Kuntoilu/liikunta (hematologisen) syövän jälkeen
Hei, kaverit!Mieheni on hitaasti toipumassa leukemiahoidoista (AML) ja runsaan vuoden takaisesta kantasolusiirrosta. Énsimmäinen töihinpaluu ja kuntoilu katkesi leukemian uusiutumisyrityksiin. Nyt ollaan taas remissiossa ja mies aloitti elokuussa työt. Käänteishyljinnän vuoksi pitää edelleen syödä kortisonia ja sandimunnia, mikä syö lihaksia. Onneksi annostukset ovat laskemaan päin.
Vaikka sitä ei päälle päin näy, miehen lihaskunto on tosi heikko. Lisäksi hoidot aiheuttivat osteoporoosin lannerankaan. Myös trombosyytit ovat edelleen vain 60-70 kieppeillä.
Nyt ollaan (vahingossa) menty siihen, että mies keskittää kaikki voimat työssä jaksamiseen eikä muuhun riitä (ymmärrettävästi) energiaa.
Sekä lihas- että kestävyyskunto kaipaisivat nyt kohentamista. Uimahallit ja kuntosalit ovat immuunisupression ja infektiovaaran vuoksi vielä kiellettyjä, myöskään kolhuja ei saisi tulla.
Kotiin hankittiin nyt crosstrainer ja kävelysauvat on entuudestaan.
Kysynkin teiltä, millä intensiteetillä olette aloittaneet kunnon kohotuksen, tuliko takapakkia ja mitä seurauksia on ollut liian kovasta rehkimisestä. Toisaalta, kuinka nopeasti kunto on noussut jne.
En haluaisi syyllistää enkä painostaa enkä myöskään holhota, vaan kannustaa turvallisessa kuntoilussa ja lihasten takaisin saamisessa.
Se on paitsi terveys- ja jaksamisjuttu, myös ihan turvallisuuskysymys. Kun mies ei itsekään muista, että kroppa ei ole entisellään, niin sitä vain hyytyy kesken rasituksen. Esimerkiksi "viaton" kaljailta kaverin kanssa voi viedä totaalisesti jalat alta.
Yliopistosairaalan hematologit ovat perustaudin hoidossa ihmeellisiä, mutta hyvin rajoittuneita omaan alaansa. Eli he eivät osaa sanoa ravinnosta, liikunnasta tai ylipäätään solujen ulkopuolisesta elämästä muuta kuin sen, mitä ei saa tehdä. Tässä he poikkeavat useimmista onkologeista.
Kertokaa siis omista kokemuksistanne liikunnan aloittamisesta syöpähoitojen jälkeen, jaksamisesta ja kunnon kohottamisesta.
Erityisen tervetulleita olisivat miesten kommentit, koska naisilla nämä asiat lienevät lempeämpiä ja yhteisöllisempiä, mutta äijät haluavat tehdä kaiken täysillä ja ovat enemmän on-off -tyyppejä. Vai onko näin?
t. Vompatti-vaimo
- Kuntoilu/liikunta (hematologisen) syövän jälkeenvompatti